Tähtitaivas on kiehtova. Se voi saada ysiluokkalaisenkin varovaisen kiinnostuneeksi.
Moneen kouluun on tänäkin syksynä matkannut ison jääkiekkokassin kokoinen paketti ja pari pienempää laatikkoa sen kanssa. Ne sisältävät Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan liikuteltavan planetaarion. Tänä vuonna kassista löytyy entistä ehompi planetaario. Se on hankittu Kordelinin säätiön apurahalla. Planetaario kiertää kouluissa ympäri maata joko ursalaisten mukana tai Matkahuollon kautta itsekseen, jos vastaanottajan päässä ollaan sen kanssa vanhoja tuttuja. Monessa koulussa ollaan: ”planetaario-osaaminen” siirtyy opettajalta ja oppilaspolvelta toiselle.
Konkreettisesti liikuteltava planetaario on vankasta kankaasta ommeltu kupu, joka pysyy pystyssä tuulettimen avulla muodostettavalla ylipaineella. Kehikkoa ei tarvita. Näin planetaario tyypillisesti nousee: kupu pois kassista, levälleen koulun jumppasaliin. Sitten toisesta laatikosta esiin tuuletin, töpseli seinään ja voilá ‒ kupu on kohta pystyssä. Enää tarvitaan vain tähtiprojektori. Se löytyy toisesta laatikosta, ja näyttää sekä pohjoista että eteläistä tähtitaivasta. Tähtiprojektoriin säädetään, kuinka lähellä päiväntasaajaa tai pohjoisnapaa ollaan, ja mitkä ovat kuun vaiheet. Se näyttää tähtikuviot ja yksittäiset kuuluisat tähdet sekä planeettojen aseman.
Planetaario on tosi siisti juttu
‒ Ursan planetaariot reissaavat 50‒100 päivää kouluvuoden aikana, ja esityksiä voi vuodessa yhteensä useita satoja. Tyypillinen esitys kestää 30‒45 minuuttia. Kehyskertomuksena on monesti se, miten tähtitaivas muuttuu yön aikana. Sitä kautta pystyy kertomaan vaikka mitä, ja aina tulee kysymyksiä. Välillä jopa ysiluokkalaisilta, jotka eivät enää millään voi näyttää kiinnostustaan kavereille, Tuukka Perhoniemi Ursasta kertoo.
‒ Avaruus kiinnostaa lapsia. Varsinkin seitsemäsluokkalaiset ja pienemmät innostuvat.
Ursalaiset tuunaavat esitystä eri luokka-asteille niiden opetussuunnitelman mukaisiksi ja opettajan toiveita kuunnellen. Planetaariossa puhutaan avaruudesta ja universumista, mutta ei tiukkapipoisesti.
‒ Pieni häröilyaspekti pitää olla mukana. Lasten pitää saada vähän velloa siinä, että on pimeää, hauskaa ja tosi siistiä. Planetaariohan on törkeän siisti juttu, Perhoniemi hymyilee.
Tämäkin ostettiin netistä
Digitaalisuus on iso trendi myös planetaarioissa. Isoon kupuun heijastettuna tähtitaivas on kuitenkin terävämpi analogisesti kuin digitaalisesti. Siksi Ursa yhdistää analogista ja digitekniikkaa liikuteltavassa planetaariossaan. Tähtiprojektori on analoginen, still-kuvat digitaalisia.
Ursalla on ollut liikuteltava planetaario jo 1980-luvulta asti. Niitä on kolme, mutta vain tätä yhtä lainataan myös ilman Ursan henkilökuntaa. Edellinen reissuplanetaario kiersi maata niin ahkerasti, että sen kuvussa oli jo reilusti ilmastointiteippiä. Tarvittiin siis uusi.
Tuukka Perhoniemi tutustui nykytarjontaan liikuteltavien planetaarioiden messuilla, valitsi parhaan ja teki tilauksen uudesta.
Tietysti netistä.
Teksti: Riitta Gullman
Kuva: Ursa/Riku Nikkilä