Kontakti

Veikko Myller on luonut oman persoonallisen tyylinsä, joka on helppo tunnistaa. Hänen veistoksensa ovat värillisiä ja selkeän esittäviä, usein tarinallisuuteen saakka. Myllerin eläinfiguureista, salaperäisistä ratsumiehistä ja arvoituksellisista siivekkäistä hahmoista muodostuu kokonainen mytologinen maailma. Sen sankareiden ja jumalien merkitystä katsoja voi vain arvailla tutumpien myyttisten kuvastojen pohjalta. Kovin vakavamielinen Myller ei ole. Taruolentojen ylväys ja runollisuus taipuvat herkästi leikkisyyteen hahmojen ilmeiden tai teoskokonaisuuksiin liittyvien figuurien keskinäisten suhteiden kautta.

Kontakti-veistos (2013) oli ensimmäistä kertaa esillä Kultarannassa Myllerin yksityisnäyttelyssä vuonna 2015. Säätiö hankki teoksen, ja se on siitä lähtien ollut kesäisin esillä Kultarannan puistossa. Myller on kuvannut ihmisfiguurin yksinkertaiseen asuun ja päähineeseen puettuna. Hahmo on kumartunut lievästi eteenpäin tervehtiäkseen koiraa, joka puolestaan on istuutumassa tämän eteen. Molempien figuureiden vaaleanvihreä väri muistuttaa pronssin patinaa samalla korostaen sommitelman yhtenäisyyttä ja symbolista kahden elävän olennon välistä yhteyttä. Ja voi teoksessa halutessaan nähdä myös kerronnallisen aiheen. Kyse voi nimenomaan olla kahden ennalta toisilleen vieraan yksilön kohtaamisesta maailmassa, joka päättyi kauan sitten. Päähine avaa tarinan. Kartiomaista hattua kutsuttiin antiikin Kreikassa pilokseksi. Se oli matkahattu, ja sellaista pitävä henkilö tunnistettiin matkustavaiseksi. Esimerkiksi Hermes-jumala, matkalaisten suojelija, kuvattiin taiteessa usein pilos päässään. Antiikin Roomassa taas orjat vapautettiin erityisessä seremoniassa, jossa vapautuksen merkiksi heidän ajeltuun päähänsä asetettiin kartiomainen huovasta tai nahasta tehty pilleus-hattu. Myllerin kulkija tai entinen orja on matkallaan siis törmännyt yllättäen toiseen vapaaseen kulkijaan molempien ollessa valmiita hakemaan seuraa yksinäiselle polulleen.

Kuka?

Veikko Myller (s. 1951 Joensuussa) opiskeli Turun Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa 1969–72. Hänen teoksiaan oli ensimmäisen kerran esillä 1969 Kesä -69 -näyttelyssä Joensuun taidemuseossa. Myllerin julkiset teokset ovat 1994 Hesperian puistoon Helsinkiin pystytetty Risto Rytin muistomerkki Vastuun vuodet ja 2001 Oulunkylän puistossa Helsingissä paljastettu Tapio Rautavaaran muistomerkki Kulkurin uni. Veikko Myller sai 3. palkinnon Lapuan Raivaaja-muistomerkkikilpailussa 1981, 1. palkinnon Risto Rytin muistomerkkikilpailussa 1991 ja Alfred Kordelinin säätiön myöntämän Kultaranta-palkinnon 2015. Veikko Myllerin teoksia on kotimaisten taidemuseoiden, kaupunkien ja yritysten kokoelmien lisäksi Puolan valtion, ruotsalaisen Bohuslänin maakunnan sekä tanskalaisen Vamdrupin kunnan kokoelmissa.