Barbara Tieaho (s. 1944) on toiminut taiteilijana jo yli 40 vuotta. Ura olisi voinut olla pitempikin, mutta perheen perustaminen siirsi täysipäiväisen taiteellisen työskentelyn aloittamisen myöhemmäksi. Barbara Tieahon tyttärestä tuli myös kuvanveistäjä. Hän on Jenni Tieaho, joka esittäytyi teoksillaan Kultarannassa kesän 2021 näyttelyssä Kohtaamisia. Barbara Tieaho on käyttänyt taiteessaan erilaisia tekniikoita ja materiaaleja hyvin monipuolisesti. Hän on tehnyt veistoksia pronssista, puusta, muovista, kivistä, betonista, kierrätys- ja luonnonmateriaaleista. Hän on käyttänyt ilmaisuvälineenään myös videota ja elokuvaa. Tieaho työskentelee mielellään suuressa koossa. Monimateriaalisia installaatioita on syntynyt viime vuosina myös moottorisahan avulla. Innoituksensa taiteilija on kertonut saavansa luonnosta, elämästä ja kirjallisuudesta.

2010-luvulla Tieaho innostui käyttämään teoksissaan koivun tuohta. Erilaisia puumateriaaleja, erityisesti mäntyä, hän oli käyttänyt jo aiemmin. Valkokylkinen koivu on yleisin lehtipuumme mutta vasta kolmanneksi yleisin puulajimme männyn ja kuusen jälkeen. Koivusta on perinteisesti veistetty erilaisia tarvekaluja astioista kärrynpyöriin ja suksista kirveenvarsiin. Koivun mahlaa on keväisin nautittu väsymykseen ja pesuaineena sen on uskottu kaunistavan kasvoja. Koivun tuohi oli aiemmin taas keveytensä ja taipuisuutensa vuoksi hieman samantapaisessa asemassa kuin muovi on nykyisin. Tuohesta valmistettiin erilaisia käyttöesineitä, kuten kontteja ja virsuja, tuokkosia ja astioita. Sitä käytettiin rakennuksissa kattotarpeina ja hirsien välissä tilkkeinä. Tuohta voitiin vuosisatoja sitten käyttää viljan ja turkisten tapaan myös maksuvälineenä. Barbara Tieaho valmistaa koivusta ja tuohesta taideteoksia.

Tieaholta esitellään Luonnonmuotoja-näyttelyssä teokset Kuutamotango (2003), Kulkue (2014), Tähystäjä (2014) ja Pillipiipari (2022). Tieaho liikkuu taiteessaan vapautuneesti ajassa ja paikassa. Kulkuetta voi pitää puhtaana abstraktiona, Tähystäjä asemoituu mytologiseen aikaan, Pillipiipari ikivanhaan ja universaaliin paimenpoika-aiheistoon ja Kuutamotango taas eilispäivän Suomeen. Kuutamotango-nimi, sydänmuoto ja valkoinen koivun tuohi vievät ajatukset nostalgian siivittämänä kesäyöhön, tanssilavakulttuuriin ja rakkauden maailmaan, ehkä myös rakkauden tuleen, joka keskiaikaisissa runoissa ja trubaduurilyriikassa usein polttaa sydämen.

Barbara Tieaho opiskeli 1970–73 Taideteollisessa oppilaitoksessa ja 1976–80 Suomen Taideakatemian koulussa. Hänen töitään oli ensimmäisen kerran esillä yksityisnäyttelyssä 1983 Galleria Tallinvintissä Helsingissä. Tieaho on osallistunut lukemattomiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja myös ulkomailla, mm. Ruotsissa, Meksikossa, USA:ssa, Islannissa, Venäjällä, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Latviassa ja Sveitsissä. Hän on myös Dimensio-taiteilijaryhmän jäsen. Tieahon teoksia on Suomen valtion kokoelman lisäksi monien kotimaisten museoiden, kaupunkien ja säätiöiden kokoelmissa sekä Islannissa myös Hafnarfjörðurin kaupungin museon ja Vestmannaeyjarin kaupungin kokoelmissa. Tieaho voitti 1989 1. palkinnon kansainvälisessä veistoskilpailussa Härnösandissa Ruotsissa teoksella Ystävyys, ja 1995 hänelle myönnettiin Espoon kulttuuripalkinto. Tieaho on toteuttanut myös useita julkisia teoksia, joista mainittakoon erityisesti 1998 Espoon Jorvin sairaalan pihalle pystytetty teos Elon kaaret, Meksikossa 1990 pystytetty Lokit-teos ja Islannissa Hafnarfjörðurin kaupungissa 1991 pystytetty teos Tuulikoto (Shelter for Winds) sekä Vestmannaeyjarin kaupungin veistospuistossa 1999 toteutettu teos Apila.