Toverini nummella, ystävykset

Eläinaiheet ovat muodostaneet keskeisen aihepiirin kuvanveistäjistämme erityisesti Emil Cedercreutzille, Jussi Mäntyselle ja Pirkko Nukarille. Kaikki kolme esittäytyvät Kohtaamisia-näyttelyssä. Huolimatta monipuolisesta tuotannostaan, joka sisälsi kansanihmisiä, eläinaiheita, hautamuistomerkkiluonnoksia, uskonnollisia aiheita ja historiallisten henkilöiden muotokuvia Kustaa II Adolfista Georg Carl von Döbelniin ja Minna Canthista Benito Mussoliniin, Cedercreutz tunnetaan erityisesti hevosten kuvaajana. Hän muovaili kipsistä ja valatti pronssiin lukemattomia työ- sirkus- ja ratsuhevosia, ratsastajapatsaita ja äidinrakkautta ilmentäviä tammoja varsoineen. Läheisimmäksi hän koki näistä suomalaisen työhevosen. Äestäjä ja kyntäjä hevosineen olivat hänen lempiaiheitaan.

Cedercreutz toi viime vuosisadan alussa Suomen kuvanveistotaiteeseen moderneja impressionistisia vaikutteita. Hän jätti veistoksensa usein luonnosmaisiksi ja pyrki vangitsemaan ohikiitävän hetken vaikutelman. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi näyttelyssä mukana olevassa Toverini nummella -teoksessa (1906, jälkivalos 2013), jossa hevonen syö puun kuorta laitumella. Eläin, pystyyn kuoliaaksi kaluttu puu ja jalustaosan muodostava maankamara muodostavat yhtenäisen eloisasti kuvatun kokonaisuuden. Ystävykset-teos (1906, jälkivalos 1996), joka myös on mukana näyttelyssä, on vertauskuvallisempi ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen ja riippuvaisuuden symboli. Eläinsuojelu oli lähellä Cedercreutzin sydäntä. Hän avusti Eläinsuojelus-lehteä ja kirjoitti artikkeleita erityisesti riipaisevan kurjasta hevosten kohtelusta.

Emil Cedercreutz sai aikanaan tunnustusta arvovaltaiselta taholta. Kenraali Mannerheimin, jonka ratsastajapatsasta Cedercreutz luonnosteli kipsiin useaan otteeseen, kerrotaan todenneen taiteilijan taidoista, että kuka tahansa pystyy veistämään hänet, mutta Cedercreutz on ainoa, joka pystyy veistämään hevosen hänen alleen.

Kuka?

Emil Cedercreutz (1879 Köyliö – 1949 Helsinki) aloitti taideopintonsa 1902 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun vastaperustetulla kuvanveistolinjalla. Hän oli Suomen ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä. Cedercreutz jatkoi opintojaan Charles van der Stappenin johdolla Brysselissä 1902–03. Roomassa hän opiskeli valtion stipendillä 1903–04 ja Pariisissa Académie Julianissa 1906–09.

Cedercreutzin teoksia oli ensi kerran esillä näyttelyssä 1902 Suomen taiteilijain näyttelyssä Ateneumissa Helsingissä. 1904 valmistunut Työn jälkeen hyväksyttiin Pariisin Salongin näyttelyyn. Hän sai Salongin Associé-jäsenyyden 1907. Cedercreutzin merkittävimmät julkiset veistokset ovat 1920 Porissa paljastettu Äestäjä, joka oli samalla Porin ensimmäinen julkinen veistos; tammaa ja varsaa esittävä Äidinrakkaus (1929), joka pystytettiin Helsingin Varsapuistikkoon sekä 1933 Maarianhaminassa paljastettu mereen hukkuneiden muistomerkki nimeltä Ruorimies. Cedercreutz sai II palkinnon dukaattikilpailussa 1902. Hän oli 1910 perustetun Suomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäseniä ja sen ensimmäinen sihteeri. Hän tuli tunnetuksi myös siluettitaiteilijana ja kirjailijana. Cedercreutzin elämäntyötä esitellään Harjavallassa toimivassa hänen nimeään kantavassa museossa.

Emil Cedercreutz, Toverini nummella, 1906, pronssi, jälkivalos, Emil Cedercreutzin museo.
Emil Cedercreutz, Ystävykset, 1906, pronssi, jälkivalos, Emil Cedercreutzin museo.
Emil Cedercreutz, Laitumella, ajoittamaton, pronssi, jälkivalos, Emil Cedercreutzin museo.
Kuva: Vesa Aaltonen.
Taiteilijan kuva: Emil Cedercreutz / Museovirasto