Paikka: Etelämanner, Suomen tutkimusasema Aboa. Aika: 7.12.2018-13.2.2019.
Suomi on ehkä yllättäen kokoaan suurempi tekijä Etelämantereen tutkimuksessa. Eri alojen tutkijat ovat tehneet tieteellistä työtä Etelämanner-tutkimusohjelman ylläpitämällä Aboa-tutkimusasemalla jo 30 vuotta. Monitieteiset ryhmät ovat keränneet systemaattisesti mittaustuloksia mm. sääoloista, lumipeitteestä ja seismisyydestä. Ainutlaatuisia, pitkiä aikasarjoja käytetään mm. ilmatieteen, geologian ja geofysiikan tutkimuksissa. Niiden avulla parannetaan mm. sää- ja ilmastomalleja, jotka ovat ilmastonmuutoksen tutkimuksessa erittäin tärkeitä.
Aboa on käytössä vuosittain Antarktiksen kesän ajan, joulu-helmikuussa. Kaudella 2018‒2019 FINNARP-retkikunnan mukaan Kuningatar Maudin maalle pääsi myös toimittaja Niko Nurminen. Hän seurasi ja kuvasi tutkijoiden työtä kolmisen kuukautta. Tekeillä on dokumenttielokuva, työnimeltään Ilmastonmuutoksen ulkovartio. Se valmistuu vuoden 2020 alkupuolella. ‒ Minulla on yli 200 tuntia materiaalia, ja sen työstäminen parhaaseen mahdolliseen muotoon vaatii aikaa. En voinut tehdä etukäteen työkäsikirjoitusta, koska olot olivat niin poikkeukselliset ja dokumentaristin näkökulmasta lähtötietoja todellisuudesta paikan päällä oli niukasti, Nurminen totesi alkusyksystä.
Vuosien työ tuloksena mukaan
Retkikuntaan otettiin tällä kertaa poikkeuksellisesti suoraan sen varsinaisiin tehtäviin liittymätön jäsen. Eristyksissä olevaan paikkaan ei kannata viedä ylimääräistä tavaraa eikä ihmisiä. Nyt asemalla tehtävää työtä haluttiin tuoda esiin myös muille kuin tiedeyhteisölle. Sitkeyttä se vaati – aivan kuten tutkimustyö. Ensimmäinen tunnustelu tutkimusohjelman logistiikasta vastaavalle taholle, Ilmatieteen laitokselle, lähti nelisen vuotta sitten. ‒ Kävimme asiasta keskusteluja muutamia vuosia. Lopulta ovi alkoi raottua logistiikan puolesta, Nurminen kertaa.
Kun FINNARPin puolella vielä vakuututtiin, että Nurminen ei ole mukana turistina, vaan on pitkään perehtynyt polaarialueilla tehtävään tutkimukseen, keltainen valo vaihtui vihreäksi. Alkoi entistä tiiviimpi taustaselvitysten ja valmistautumisen jakso sekä rahoituksen hakeminen. ‒ Mitkään eriteltävissä olevat minusta johtuvat kulut eivät menneet tutkimusohjelman piikkiin. Hankin tarvittavan rahoituksen itse, Nurminen painottaa. Yksi rahoittajista oli Kordelinin säätiö.
Ei mitään extremeduudsonia
Etelämanner on maailman suurin jäätikköalue, mutta sitä on tutkittu suhteellisen vähän. Aktiivisia tutkimusasemia lähes 1,5 kertaa Euroopan kokoisella alueella on vain 75, josta kausiasemia on liki puolet. Suomen pieni tutkimusasema on siis hyvin tärkeä. Tällä kertaa retkikunnan jäsenissä oli geofyysikko, lumi- ja jäätutkija, kaksi meteorologia sekä elintärkeät tukihenkilöt: mekaanikko, emäntä ja lääkäri.
‒ Se on erikoinen maailma. Tutkijat toimivat täysin vailla huoltomahdollisuuksia, joten kaikki suunnitellaan äärimmäisen huolella, tehdään hitaasti ja harkiten, turvallisuussyistä tiukassa ryhmäkurissa ja järjestyksessä. Ei todellakaan mitään extremeduudsonia.
Kuka?
- Dokumentaristi, toimittaja Niko Nurminen
- s. 1972
- Helsinkiläinen toimittaja ja kuvaaja, jolla on 23 vuoden työkokemus Suomessa ja ulkomailla. Vuodesta 2018 lähtien hän on toiminut freelancerinä.
- Osallistui Suomen Etelämanner-tutkimusretkikuntaan (FINNARP, Finnish Antarctic Research Program) 11 viikon ajan marraskuusta 2018 helmikuuhun 2019.
- Kuvasi ilmastotutkijoiden kenttätyöstä kertovaa dokumenttielokuvaa, jonka on tarkoitus valmistua tämän vuoden alussa.
- Etelämanner-dokumenttihankkeen toteuttamisen ovat apurahoilla mahdollistaneet Suomalainen tiedeakatemia, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Alfred Kordelinin säätiö sekä Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES.
Teksti: Riitta Gullman
Kuva: Niko Nurminen