Mikä tekee jostakusta säihkyvän myös muiden kuin oman alan osaajien silmissä? Yksi tärkeä asia on kyky nostaa päänsä joukosta ja katsoa kauemmas, aikalaisajattelun yli, Laura Saarikoski kirjoittaa.
Ihminen voi olla oman alansa huippu tieteessä tai taiteessa: ahkera, meritoitunut, tunnustettu tekijä. Silti häntä ei koskaan palkita.
Mikä tekee jostakusta säihkyvän myös muiden kuin oman alan osaajien silmissä? Sellaisen, joka saa esimerkiksi Alfred Kordelinin palkinnon, yhden Suomen merkittävimmistä vuosittaisista tunnustuksista.
Yksi tärkeä asia on kyky nostaa päänsä joukosta ja katsoa kauemmas, aikalaisajattelun yli.
Suomessa on eletty pitkään kärjistyksen ja vastakkainasettelun aikaa. Sosiaalisen median algoritmit suosivat vihaa. Tyytymättömyyteen ja katkeruuteen on syynsä. Suomen talous ei ole kasvanut pariin kymmeneen vuoteen. Työttömyys on Euroopan korkein. Euroopassa riehuu sota. Venäjä pelottaa.
Nämä ovat henkisesti raskaita aikoja, joita sisäinen eripura pahentaa. Siksi kannattaa kuunnella ihmisiä, joilla on sanoma, oma visio tai näkymä riitojen yli tulevaisuuteen. Olemme nälkäisiä toiveikkuudelle, uudelle alulle.
Nämä ovat henkisesti raskaita aikoja, joita sisäinen eripura pahentaa. Siksi kannattaa kuunnella ihmisiä, joilla on sanoma, oma visio tai näkymä riitojen yli tulevaisuuteen.
Toinen tärkeä asia on poikkeuksellisuus. Se voi tarkoittaa erinomaisuutta, erikoisuutta, erottautumista.
Erottautumista ei tosin aina katsota hyvällä. Suomi on pieni maa ja keskinäinen kilpailu on kovaa. Meidän on edelleen helpompi laskea kuin nostaa, helpompi löytää virheitä kuin loistavuutta. Vasta kansallinen tai kansainvälinen tunnustus saattaa avata lähipiirin silmät.
Suomi on pieni maa ja keskinäinen kilpailu on kovaa. Vasta kansallinen tai kansainvälinen tunnustus saattaa avata lähipiirin silmät.
Kolmas tärkeä asia on näkyvyys.
Yhtä julkisuutta ei enää ole. Keski-ikäiset seuraavat perinteisiä medioita, nuorten tärkein uutismedia on Tiktok. Perinteinen media arvostaa asiantuntemusta ja harkintaa, some visuaalisuutta ja räväkkyyttä. On hankala olla molempia. Siksi alkaakin olla harvinaista, että joku tunnetaan sekä sanomalehdistä että somesta.
Kanavasta riippumatta vaikutuksen tekevät kuitenkin ihmiset, joilla on oma sanomansa: jotain, mitä ei voi imitoida. Joka ei ole pelkkää brändiä. Jotain, joka tuntuu syvällä, inspiroi ja innostaa.
Nykyisen informaatiotulvan aikana palkintoraatien haaste onkin tunnistaa sellaisia palkittavia, jotka tekevät hidasta ja hiljaista työtä paremman tulevaisuuden puolesta. He eivät ehkä nouse julkisuuteen, mutta ilman heitä Suomen perusta alkaisi horjua.
Nykyisen informaatiotulvan aikana palkintoraatien haaste onkin tunnistaa sellaisia palkittavia, jotka tekevät hidasta ja hiljaista työtä paremman tulevaisuuden puolesta.
Toisaalta raatien haaste on myös turvallisuushakuisuus. Säätiöt ja rahastot ovat tottuneet toiminaan kulisseissa. Vaikuttamaan pikemmin kuin näkymään. Silloin valinnoissakin on helpompi päätyä tuttuun ja turvalliseen kuin ottaa riskejä. Rohkeitahan halutaan kyllä olla, ja ajassa mukana, mutta Suomessa se tarkoittaa joskus näennäisrohkeutta – kylläpäs me uskalsimme! – pikemmin kuin aitoa haastamista, jonka tunnistaa varmimmin siitä, että se on myös vähän pelottavaa.
Julkinen tuki tieteelle ja taiteelle vähenee, mikä lisää säätiöiden antaman tuen tarvetta. Tämä antaa säätiöille myös mahdollisuuden toteuttaa sitä tehtäväänsä, jonka takia ne on aikoinaan perustettu – paljon köyhemmässä Suomessa. Säätiöt voivat olla rohkeasti sitä, miksi ne ovat olemassa.
Kordelinin palkinnon saajat vahvistavat yhteiskunnan moniäänisyyttä, osaamista ja kansainvälisyyttä. He ovat sivistyksen edelläkävijöitä, eivät perässähiihtäjiä.
Ja jos palkinnot herättävät keskustelua, se on hyvä asia.
Alfred Kordelinin säätiö palkitsee sivistyksen edelläkävijöitä. Palkintoja myönnetään yhteiskunnallisesti vaikuttavasta ja ajankohtaisesta toiminnasta tieteen, taiteen ja kansanvalistuksen hyväksi, palkinto on arvoltaan 50 000 euroa. Vuoden 2026 palkinnot julkistetaan 24. syyskuuta. Lue lisää: Alfred Kordelinin palkinto.
Kirjoittaja
Laura Saarikoski
Kirjoittaja on Helsingin Sanomain Säätiön yliasiamies ja Alfred Kordelinin säätiön palkintotoimikunnan jäsen.