Säätiöiden post doc -pooli myöntää apurahoja tohtorien ulkomaiseen työskentelyyn. KT Helena Vesaranta tutkii kielitaidon arviointia ja viettää parhaillaan ensimmäistä syksyään Tarton yliopistossa. Kordelinin säätiön apuraha mahdollistaa vuoden mittaisen tutkimusvierailun.
Mitä tutkit?
Tutkin kielitaidon arviointia, erityisesti opettajien arviointityötä ja arviointiosaamista. Oma taustani ja kiinnostukseni ovat vahvasti suomi toisena kielenä -opetuksessa ja -arvioinnissa, mutta tutkimuksessani tarkastelen näitä ilmiöitä myös laajemmin vieraan kielen arvioinnin näkökulmasta. Olen kiinnostunut siitä, miten opettajat tekevät arviointiin liittyviä ratkaisuja käytännön työssään ja millaisia tietoja, taitoja ja ajattelutapoja laadukas arviointi edellyttää.
Tällä hetkellä työskentelen erityisesti arviointiosaamisen teoreettisen rakenteen hahmottamisen parissa sekä kerään tutkimusaineistoa opettajien arviointikäytännöistä.
Yhteiskuntamme on muuttunut yhä monikielisemmäksi, mikä on tehnyt kielitaidon arvioinnista entistä ajankohtaisemman ja tärkeämmän tutkimuskohteen.
Miten kiinnostuit juuri tästä aiheesta?
Kokemukseni erityisopettajana, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana sekä suomi toisena kielenä -opettajana herättivät kiinnostukseni arviointiin ja siihen liittyviin usein moniulotteisiin kysymyksiin. Työssäni näin konkreettisesti, kuinka merkittävä rooli arvioinnilla on oppijoiden koulutuspoluilla ja mahdollisuuksissa osoittaa osaamistaan.
Vähitellen kiinnostukseni syveni tutkimukseksi, ja tie vei arviointitutkimuksen pariin. Siinä yhdistyvät minulle luontevasti kielten oppiminen, opettajien työn tukeminen sekä koulutuksen kehittäminen yhä monikielisemmän yhteiskunnan tarpeisiin. Tämä tutkimus tuntuu merkitykselliseltä juuri siksi, että sen kautta voin yhdistää käytännön opetuskokemukseni ja pyrkimyksen kehittää arviointia entistä oikeudenmukaisemmaksi.
Yhteiskuntamme on muuttunut yhä monikielisemmäksi, mikä on tehnyt kielitaidon arvioinnista entistä ajankohtaisemman ja tärkeämmän tutkimuskohteen. Kieli on keskeinen osa koulutusta, osallisuutta ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa, joten myös arvioinnin tulisi tunnistaa oppijoiden erilaiset taustat ja lähtökohdat mahdollisimman oikeudenmukaisesti.
Mitä tutkimuksesi tiimoilla tapahtui vuonna 2026 ja mitä seuraavaksi on luvassa?
Syksy 2026 on ollut minulle uuden alku. Vietän parhaillani ensimmäistä syksyäni Tarton yliopistossa post doc -tutkijana, ja olen saanut mahdollisuuden keskittyä tutkimukseen uudessa ympäristössä.
Tällä hetkellä tutkimuksessani on käynnissä aineistonkeruu, mikä on aina kiinnostava vaihe, koska silloin tutkimuskysymykset alkavat kohdata käytännön todellisuutta. Samanaikaisesti hahmotan arviointiosaamisen teoreettista rakennetta, joka on tutkimukseni keskeinen tavoite. Seuraavaksi edessä ovat aineiston analysointi, tutkimusjulkaisut sekä Suomen ja Viron kielitaidon arviointia vertailevan tutkimuksen kehittäminen yhdessä Tarton yliopiston kollegoiden kanssa.
Toivon, että tutkimukseni auttaa tekemään näkyväksi sitä asiantuntijuutta, jota opettajien arviointityö edellyttää. Samalla haluan kehittää teoreettisia välineitä arviointiosaamisen ymmärtämiseen ja tukea sellaisten arviointikäytäntöjen kehittämistä, jotka huomioivat paremmin oppijoiden moninaiset taustat. Viime kädessä tavoitteeni on edistää oikeudenmukaista ja pedagogisesti kestävää kielitaidon arviointia sekä tuoda tutkimuksen kautta tukea opettajien arkeen.
Viime kädessä tavoitteeni on edistää oikeudenmukaista ja pedagogisesti kestävää kielitaidon arviointia sekä tuoda tutkimuksen kautta tukea opettajien arkeen.
Miksi suuntasit nimenomaan Tarttoon?
Tartto tuntui luontevalta valinnalta. Tarton yliopistolla on vahva asema kasvatustieteellisessä ja kielikoulutuksen tutkimuksessa, ja täällä tehdään tutkimusta, joka linkittyy läheisesti omiin kiinnostuksenkohteisiini. Minua kiinnosti myös mahdollisuus tarkastella kielitaidon arviointia kahden läheisen mutta kuitenkin erilaisen koulutusjärjestelmän näkökulmasta. On ollut inspiroivaa huomata, kuinka paljon voimme oppia toisiltamme Suomen ja Viron välillä.
Miten työskentely Suomen ulkopuolella on vienyt omaa tutkimustasi eteenpäin, ja mikä on ollut tutkimusvierailun parhainta antia?
Vaikka tutkimusvierailuni on vasta alussa, se on jo auttanut minua katsomaan omaa tutkimustani uudesta näkökulmasta. Arjessa helposti pitää monia asioita itsestäänselvyyksinä, mutta uudessa ympäristössä tuttuja ilmiöitä alkaa tarkastella aivan eri tavalla. Erityisen arvokkaita ovat olleet keskustelut tutkijakollegoiden kanssa. Usein parhaat ideat syntyvät juuri silloin, kun omaa tutkimusta joutuu selittämään ihmisille, jotka katsovat sitä hieman eri lähtökohdista. Lisäksi olen saanut aikaa pysähtyä tutkimukseni keskeisten teoreettisten kysymysten äärelle.
Virossa työskentely on vahvistanut käsitystäni siitä, että monet kielitaidon arviointiin liittyvät kysymykset ovat kansainvälisiä. Samalla olen huomannut, kuinka paljon voimme oppia eri maiden koulutusjärjestelmiltä ja arviointikäytännöiltä.
Usein parhaat ideat syntyvät juuri silloin, kun omaa tutkimusta joutuu selittämään ihmisille, jotka katsovat sitä hieman eri lähtökohdista.
Millaisia terveisiä lähettäisit ulkomaista tutkimusjaksoa harkitseville?
Kannustan lähtemään rohkeasti. Tutkimusvierailu ei ole vain mahdollisuus tehdä tutkimusta toisessa maassa vaan myös tilaisuus kasvaa tutkijana. Uusien verkostojen rakentaminen, erilaisiin tutkimuskulttuureihin tutustuminen ja omien ajatusten haastaminen ovat olleet kokemuksen arvokkainta antia. Kaikkea hyötyä ei ehkä näe heti, mutta uskon, että monet tulevaisuuden tutkimusideat ja yhteistyöt saavat alkunsa juuri tällaisista kohtaamisista. Omalla kohdallani Tarttoon lähteminen on jo nyt avannut uusia näkökulmia sekä tutkimukseen että omaan tutkijuuteen.
Post doc -poolissa on kaudella 2025–2027 mukana kolmetoista suomalaista säätiötä. Myönnettävät apurahat kattavat 6–24 kuukautta kestävän ulkomaisen tutkimusjakson kustannukset kokonaisuudessaan. Poolin haku järjestetään kaksi kertaa vuodessa: keväthaku 1.–31.1. ja syyshaku 15.8.–15.9.