Jamie Vesterinen tekee antiikin unikuvauksiin ja -uskomuksiin liittyvää väitöskirjaa. Hän muodostaa kuvauksista laajaa tekstikorpusta.
”Minua on kauan kiinnostanut, miten eri tavalla uniin suhtauduttiin antiikin aikana kuin nykyään. Jo opiskeluaikana tein latinan proseminaarityön, joka liittyi astrologiaan. Astrologiaa ja astronomiaa ei kylläkään erotettu antiikissa käsitteellisesti toisistaan, vaan nykyään tosiasioina ja uskomuksina pidetyt asiat sekoittuivat keskenään”, Jamie Vesterinen erittelee.
Vesterinen tekee artikkeliväitöskirjaa, jonka tarkoituksena on laajentaa käsitystä antiikin Kreikan ja Rooman tavasta ajatella unista ja niiden näkemisestä.
”Unet ovat aina kiinnostaneet minua ja kun aloin opiskella kreikkaa ja latinaa, huomasin pian, että antiikin kirjallisuus on täynnä niiden kuvauksia. Niihin törmää kaikenlaisissa teksteissä.”
”Kun ryhdyin työhön, ajattelin löytäväni ehkä joitain satoja esimerkkejä unikuvauksista tai -kohtauksista. Nyt korpukseni on noin 1 500 esimerkin suuruinen enkä ole vielä kartoittanut latinankielistä kirjallisuutta mitenkään systemaattisesti.”
Unet ovat aina kiinnostaneet minua. Kun aloin opiskella kreikkaa ja latinaa, huomasin, että antiikin kirjallisuus on täynnä niiden kuvauksia.
Korpuksen eli järjestelmällisesti joltain alueelta kootun tekstiaineiston rakentaminen kestää kauan ja vaatii, että tutkija lukee myös valtavasti sellaisia lähteitä, joista ei ole apua tutkimukselle. Niin sanottu turha työ ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole turhaa.
”Koko ajan tulee vastaan kaikkea sellaista, mitä en voi käyttää väitöskirjani artikkeleissa, mutta johon voin toivottavasti palata myöhemmin. Kokonaiskuvani Kreikan ja Rooman antiikin ajan kirjallisuudesta on kehittynyt ja kehittyy valtavasti.”
Omassa hahmossa tai naamioituneena
Vesterinen korostaa, että unet ja unikuvaukset ovat olleet sekä määrällisesti että sisällöltään keskeinen osa antiikin Kreikan kirjallisuutta. Esimerkkejä löytyy oikeastaan kaikista kirjallisista lajityypeistä selvästä fiktiosta historiankirjoitukseen.
Unet olivat kirjailijalle hyvä tapa kuvata kulttuurin keskeisiä ilmiöitä syntymästä kuolemaan.
”Unia käytettiin laajasti esimerkiksi osana sairauskuvauksia ja uskonnollisten kulttien toimintaa. Lisäksi unet kytkettiin osaksi poliittisia tapahtumia ja sodankäyntiä. Ajateltiin, että jumalat voivat ilmestyä uniin joko omassa hahmossaan tai naamioituneena joksikin tutuksi henkilöksi.”
”Sellaiset unet ovat erityisen kiinnostavia, joissa jokin eläin ilmestyy puhumaan uneksijan kanssa. Se saattaa olla lemmikki tai esimerkiksi hyönteinen, kuten Vergiliuksen nimiin laitetussa runoelmassa Culex (”Sääski”). Siinä paimenen tappama sääski ilmestyy tälle unessa ja kertoo tuonpuoleisesta elämästä. Unen jälkeen paimen pystyttää tälle vieläpä hautamonumentin.”
Unet veivät tarinaa eteenpäin
Antiikin aikaan ei tiedetty, mistä unet syntyvät. Osa unista nähtiin ennusunina ja osan ajateltiin, kuten nykyäänkin, kertovan kehon tiloista tai kuluneen päivän ajatuksista.
Unia on hankala muistaa ja kun niistä kerrotaan, se tapahtuu usein joidenkin kirjallisten konventioiden tai historiallisen narratiivin kautta.
”Silloin alkuperäisestä unesta, jos sitä on koskaan ollut, on tietysti aika vähän sellaisenaan jäljellä. Mutta olennaista ei ole, onko uni todella nähty, vaan mitä kuvaus kertoo unen merkityksestä ja miten sitä käytetään kirjallisesti.”
Olennaista ei ole, onko uni todella nähty, vaan mitä kuvaus kertoo unen merkityksestä ja miten sitä käytetään kirjallisesti.
Yksi unikuvauksen tehtävä on käytännöllinen: se vie tarinaa eteenpäin. Kreikkalaisessa ja roomalaisessa runoudessa jumalainen käsky tai viesti virittää uneksijan toimintaan. Näin tapahtuu esimerkiksi Homeroksen Iliaassa ja Odysseiassa.
”Iliaassa on kuuluisa Agamemnonin uni, jossa Zeus johtaa sankarit harhaan.”
Zeus toimii viisaan neuvonantajan Nestorin hahmon kautta, ja Agamemnon lankeaa ansaan. Uni pyrkii korostamaan jumalten oikullisuutta ja ihmisten hybristä eli suunnatonta ylpeyttä.
Tarusankari Agamemnoniin törmää monissa antiikin draamoissakin.
”Unia kerrotaan yhtä lailla draamakirjallisuudessa ja komedioissa. Jälkimmäisessä lajissa tietysti vähän irvaillaan tragedioille. Agamemnonin vaimon unia kuvataan eri tavoin useiden eri kirjailijoiden näytelmissä.”
Jos sotapäällikön tai poliitikon kerrottiin näkevän unta jumalista, se tarkoitti, että heidän toiminnalleen on jumalien hyväksyntä.
Elämäkertakirjallisuudessa ja historiankirjoituksessa unia käytettiin luonnekuvauksen keinona.
”Niillä oli propagandistinenkin funktio. Jos sotapäällikön tai poliitikon kerrottiin näkevän unta jumalista, se tarkoitti, että heidän toiminnalleen on jumalien hyväksyntä tai että jumaluus on jonkin kaupunkivaltion tai jonkun roomalaisen johtajan puolella. Välillä kyllä kirjailijat itsekin epäilivät joitain unia keksityiksi.”
Unet olivat osa uskonnollista toimintaa
Osa Vesterisen aineiston unista liittyy selvästi uskonnolliseen kulttitoimintaan. Hänen mukaansa kultteja jopa perustettiin unien perusteella.
Uskonnollisessa toiminnassa tärkeitä olivat niin sanotut inkubaatiopyhäköt. Niiden makuusaleissa ajateltiin päästävän suoraan yhteyteen jumalten kanssa.
”Inkubaatiopyhäköissä käytiin, jotta nähtäisiin ennusunia tai parantavia unia. Esimerkiksi lääkinnän jumalan Asklepioksen pyhäköstä haettiin yleensä parannusta johonkin sairauteen – lapsettomuudesta kärsivät saattoivat esimerkiksi mennä tekemään rituaaleja ja rukoilemaan lapsen saamiseksi.”
”Tällä tavoin unet ja uskonto kietoutuivat toisiinsa. Usein koetettiin lepytellä jumalia, ettei paha ennusuni ennätä toteutua. Lisäksi oli puhdistusrituaaleja, joilla yritettiin vapautua unen vaikutuksesta.”
Teksti: Ville Hänninen