Kordelin tuki Erika Pihlin väitöskirjaa kokemuksellisuuden retoriikasta keskiaikaisessa kirjallisuudessa. Sen jälkeen tie on vienyt tutkimaan kirjallista sukupuuttoa.
”Väitöskirjan tekeminen on todella hidasta, eivätkä kaikki saa rahoitusta tutkimustyön koko matkalle. Varsinkin alussa on vaikea sanallistaa omaa tutkimuskohdettaan ja sen merkitystä. Olin siinä suhteessa onnekas, että pääsin jatko-opiskelijaksi 2015 ja vajaan vuoden kuluttua pystyin toimimaan täysipäiväisenä tutkijana”, Tampereen yliopistossa työskentelevä Erika Pihl pohtii.
Hänen kirjallisuustieteen väitöskirjansa, Mirrored Voices: The Rhetoric of Experientiality in Medieval Literature (2021) pohtii, millaisia tehtäviä keskiaikaisten henkilöhahmojen sisäisen kokemuksen kuvauksella on, ja ketä tai mitä lopulta kuvataan, kun kerrotaan henkilöhahmojen iloista, peloista ja sydänsuruista. Pihl analysoi tajunnankuvausjaksoja Heldris de Cornuällen Le Roman de Silencessa, Geoffrey Chaucerin Troilus and Criseydessa ja Giovanni Boccaccion Elegia di madonna Fiammettassa, jotka ovat kaikki 1200–1300-luvuilta.
Kirjallista lajikatoa
Nyt Pihl kirjoittaa tietokirjaa keskiajan romanssikirjallisuudesta kirjallisuuden ilmiönä. Jo hänen väitöskirjansa aineistona oli romanssitekstejä, mutta tietokirjan tekeminen on uusi aluevaltaus Pihlille.
”Se on kertomus länsimaiseen kirjallisuuteen merkittävästi vaikuttaneen ja erilaisissa muodoissa yhä elävän kirjallisuudenlajin historiasta, jollaista ei suomen kielellä vielä ole kirjoitettu. Keskityn etenkin lajin kuningas Arthuria ja pyöreän pöydän ritareita käsittelevään haaraan ja tutkimuskirjallisuuden näkemyksiin siitä.”
Lisäksi Pihl on mukana professorinsa Sari Kivistön vetämässä neljän hengen ryhmässä, joka tutkii katoamista kirjallisuushistoriallisena ilmiönä. Koneen säätiön rahoittama, 2023 alkanut kolmivuotinen hanke ”Kirjallinen sukupuutto: kadonneet kirjallisuuden lajit ja menneisyyden kuvittelu” kiinnittää huomionsa pieniin historiallisiin lajeihin, joita ei enää ole tai ne ovat muuntuneet lähes tunnistamattomiksi. Luvassa on sekä tietokirjoja että tieteellisiä artikkeleita.
”Koko ajan häviää paitsi yksittäisiä kirjoja myös kirjallisia lajeja. Historiaa kirjoitetaan usein jäljelle jääneiden eikä katveeseen kadonneiden näkökulmasta.”
Pihl korostaa tutkimuksen hitaasti kypsyttelevää ja pitkiä kehityskulkuja tarkastelevaa luonnetta. ”Eetos on, että vastustamme kovin nopeaa tutkimuksen pikaruokakulttuuria.”
Hetken takki auki
Pihlin mukaan kirjallisuustieteilijät ovat saaneet viime vuosina väitösvaiheeseensa suhteellisen hyvin rahoitusta. Vaikka hän sai väitöskirjastaan yhteiskuntatieteiden tiedekunnan parhaan väitöskirjan palkinnon, tulevaisuudesta ei voi olla varma.
”Väitöskirjan jälkeen kuljin hetken takki auki. Tutkijuuden jatkuminen oli ensisijainen toiveeni ja sitä kohti olen koko ajan edennyt, mutta hankin varmuuden vuoksi myös englanninopettajan koulutuksen ja opiskelin museologiaa. On hyvä pitää vaihtoehtoja avoinna.”
Teksti: Ville Hänninen
Kuva: Esko Pihl