Saman pöydän äärellä voidaan arvioida kansainvälisesti tunnustettua tutkijaa, merkittävää säveltäjää ja yhteiskunnallisen keskustelun uudistajaa. Heitä ei voi asettaa järjestykseen yhdellä mittarilla. Eikä pidäkään, Atte Jääskeläinen kirjoittaa.
Kymmeniä ehdotuksia, mutta vain harvat voidaan palkita.
50 000 euron arvoinen Alfred Kordelinin palkinto kuuluu Suomen merkittävimpiin vuosittain myönnettäviin tunnustuksiin. Se annetaan yhteiskunnallisesti vaikuttavasta ja ajankohtaisesta toiminnasta tieteen, taiteen tai kansanvalistuksen hyväksi.
Palkintolautakunnan jäsenenä työn aluksi tein joka vuosi saman havainnon: Suomessa tehdään valtava määrä työtä, joka ansaitsisi tulla nähdyksi ja tunnustetuksi. Ehdotuksia saapuu kymmenittäin – tutkijoista taiteilijoihin, toimittajista yhteisöihin. Tänä vuonna niitä kertyi lähes sata. Kun mukaan otetaan myös aiempien vuosien ehdokkaat, arvioitavien joukko kasvaa yli kolmensadan.
Siinä piilee työn vaikeus. Palkintoja myönnetään vain 2–3, käytännössä viime vuosina kolme.
Suomessa tehdään valtava määrä työtä, joka ansaitsisi tulla nähdyksi ja tunnustetuksi.
Ehdokkaita voivat esittää noin 80 kutsuttua tahoa yliopistoista taide- ja kulttuurijärjestöihin. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin myös Suomen suurlähetystöt sekä Suomen Kuvalehden lukijat, joilta saatiin 67 ehdotusta. Useimmat perustelut on laadittu huolellisesti. Moni ehdotus saa ajattelemaan, että juuri tämä ihminen tai yhteisö on jäänyt liian vähälle huomiolle.
Myös lautakunnan jäsenet voivat nostaa esiin omia ehdokkaitaan. Ei olekaan yllättävää, että palkittujen joukkoon on noussut henkilöitä myös tästä ryhmästä niiden kolmen vuoden aikana, joina olin mukana lautakunnan työssä.
Kolme näkökulmaa, ei yhtä mittaria
Alfred Kordelinin säätiön tehtävänä on edistää suomalaista tiedettä, taidetta ja kansanvalistusta. Juuri tästä syntyy palkintolautakunnan työn kiinnostavuus – ja samalla sen vaativuus.
Saman pöydän äärellä voidaan arvioida kansainvälisesti tunnustettua tutkijaa, merkittävää säveltäjää ja yhteiskunnallisen keskustelun uudistajaa. Heitä ei voi asettaa järjestykseen yhdellä mittarilla. Eikä pidäkään.
Sen sijaan jokaisesta ehdokkaasta kysytään samat kysymykset. Onko työ oman alansa huippua? Ulottuuko sen merkitys oman viiteryhmän ulkopuolelle? Miksi juuri nyt? Onko tekijä saanut jo riittävästi tunnustusta? Ja ehkä tärkeimpänä: kannustaako palkinto vielä eteenpäin vai olisiko kyse pikemminkin elämäntyön huomioimisesta?
Viimeinen kysymys osoittautuu usein ratkaisevaksi. Näiden kolmen vuoden aikana Alfred Kordelinin palkinto ei ole ollut elämäntyöpalkinto. Se on ollut tunnustus aktiiviselle toimijalle, jonka työ vaikuttaa juuri nyt.
Joskus ehdokas on kiistatta ansioitunut, mutta aika ei ole vielä oikea. Silloin asiaan palataan seuraavana vuonna.
Jokaisesta ehdokkaasta kysytään samat kysymykset. Onko työ oman alansa huippua? Ulottuuko sen merkitys oman viiteryhmän ulkopuolelle? Miksi juuri nyt?
Sivistyksen läpimurtoja etsimässä
Viime vuosina yhä tärkeämmäksi arvioinnin lähtökohdaksi ovat nousseet Kordelinin säätiön strategiset tavoitteet. Erityisesti etsitään sivistyksen läpimurtoja: uusia ratkaisuja, toimintamalleja ja ajattelutapoja, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin.
Sivistys ei tässä yhteydessä tarkoita hienostunutta harrastuneisuutta. Se tarkoittaa tieteen, taiteen ja kansanvalistuksen yhdistelmää sekä niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kysymme, onko työ poikkeuksellista omassa joukossaan ja uudistaako se yhteiskuntaa enemmän kuin tehtävässä tavallisesti odotetaan.
Säätiön visio moniäänisestä, osaavasta ja kansainvälisestä Suomesta toimii peilinä, jota vasten ehdokkaita tarkastellaan.
Lautakunnan jäsenet lukevat kaikki ehdotukset. Se on työn perusta mutta myös sen vaativin osa. Akateeminen tutkija arvioi säveltäjän merkitystä, taidealan asiantuntija pohtii tieteellisen läpimurron yhteiskunnallista vaikutusta.
Usein näkemys ehdokkaasta muuttuu keskustelun aikana. Joku nousee kärkeen vasta silloin, kun toinen lautakunnan jäsen osaa osoittaa vakuuttavasti, mitä tämän työ on saanut aikaan.
Lautakunta ei tee lopullista päätöstä palkinnoista. Sen tehtävänä on valmistella esitys säätiön hallitukselle. Esitys syntyy yhteisen harkinnan tuloksena, vaikka sen hallitukselle esittelevät lautakunnan keskuudestaan valitsemat jäsenet.
Palkinto ei ole vain tunnustus tehdystä työstä. Se on myös kannanotto siihen, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää, poikkeuksellista ja tulevaisuuden kannalta tärkeää.
Se, mitä jää jäljelle
Valinta on aina myös luopumista. Jokainen palkinto kertoo siitä, mitä suomalaisessa sivistyksessä haluamme juuri nyt nostaa esiin ja vahvistaa.
Siksi palkinto ei ole vain tunnustus tehdystä työstä. Se on myös kannanotto siihen, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää, poikkeuksellista ja tulevaisuuden kannalta tärkeää.
Lopulta kysymys ei ole vain siitä, ketä palkitaan. Kysymys on siitä, millaista Suomea haluamme rakentaa ja millaista sivistystä pidämme vaalimisen arvoisena.
Alfred Kordelinin säätiö palkitsee sivistyksen edelläkävijöitä. Palkintoja myönnetään yhteiskunnallisesti vaikuttavasta ja ajankohtaisesta toiminnasta tieteen, taiteen ja kansanvalistuksen hyväksi, palkinto on arvoltaan 50 000 euroa. Vuoden 2026 palkinnot julkistetaan 24. syyskuuta. Lue lisää: Alfred Kordelinin palkinto.
Kirjoittaja
Atte Jääskeläinen
Atte Jääskeläinen on Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamies ja Alfred Kordelinin säätiön palkintotoimikunnan jäsen.