Kalle Nion Tempo valittiin Venetsian biennaalin tanssiohjelmistoon. Hän on vienyt lapsuuden taikatemppunsa aikuisena uudelle tasolle.
Taikuri-kuvataiteilija Kalle Nion ja koreografi Fernando Melon teatteria, tanssia ja sirkustaidetta villisti yhdistelevä Tempo sai ensi-iltansa Helsingin Juhlaviikoilla 2025. Sen jälkeen Tempoa on esitetty lukuisissa paikoissa ympäri Eurooppaa.
Alfred Kordelinin säätiö tuki teoksen valmistamista ja esityskuntoon saattamista Suomessa ja sen jälkeen Italiassa ja Sloveniassa. Kaikkiaan Tempo käy tänä vuonna ainakin kymmenessä maassa, Serbiasta Singaporeen.
Maaliskuussa uutisoitiin, että teos on myös valittu Venetsian heinäkuisen biennaalin tanssiohjelmistoon. Suomalaisia on nähty siinä ani harvoin. Nytkin Tempo on ainoa suomalainen teos. Ajan luonnetta erilaisin hämäyksin ja paradoksein kuvaava esitys sopii brittikoreografi Wayne McGregorin ideoimaan teemaan ”aikaa ei ole”.
Nio alkoi pohtia ajan epälineaarista ja arvaamatonta luonnetta koronavuosina. Syntyi esitys, jonka pääosassa on nimen mukaisesti tempo. Esineillä, ihmisillä, musiikilla, valoilla ja tekstillä on kaikilla oma rytminsä, joka suhteutuu kokonaisuuteen yllättävin tavoin.
Jo Juhlaviikkojen esityksissä riitti sovittamista. Musiikin teki Samuli Kosminen ja tekstit kirjailija Harry Salmenniemi.
”Toimin ohjaajana, tuottajana, näyttämöministerinä ja ties minä. Yksikin esitys vaatii loputtomasti valmistelua ja keskustelua, saati kun yrittää toteuttaa tällaista kokonaisideaa. Nytkin huomasimme Harryn kanssa, että tekstejä piti tehdä paljon ihan uusiksi, jotta ne toimivat haluamallamme tavalla.”
Logistiikka vaatii miltei taikuutta
Kansainvälisessä hankkeessa ongelmat voivat mutkistua moninkertaisesti.
”Jokainen ulkomaan esiintyminen tarkoittaa hyvin monia sähköposteja ja palavereja, jotta mitään saa onnistumaan. Yksistään logistiikka on melkoinen show. Esityksen tekemiseen tarvitaan pakettiautollinen tavaraa. Mukana kulkevat esimerkiksi oma lattia ja seinät. Lisäksi tuomme paljon rekvisiittaa tarpeen mukaan.”
Tempon mukana kulkee kahdeksan hengen työryhmä, johon kuuluu kolme esiintyjää ja tekniikan henkilöitä.
”Esityksen tekemiseen tarvitaan pakettiautollinen tavaraa. Mukana kulkevat esimerkiksi oma lattia ja seinät.”
”Jotta emme joutuisi ongelmiin, meillä on esiintymisiin tarkka tekninen vaatimuslista. Siinä määritellään esimerkiksi tilan vaatimukset. Tempoa ei voi tehdä pienellä näyttämöllä, vaan se edellyttää viisitoista kertaa viisitoista -kokoisen lavan. Jokainen ensimmäinen esitys on riski, mutta se vain pitää ottaa ja kohdata.”
”Pari henkilöä työskentelee meillä logistiikan ja ihmisten buukkausten kanssa. Silti on tosi vaikeaa saada kahdeksan ihmisen työryhmän kalentereita sovitettua yhteen. Olemme kouluttaneet yhdelle ryhmäläiselle varahenkilön ja pyrimme siihen, että muillakin olisi sellainen”, Nio erittelee esityksen kanssa soutamista ja huopaamista. Tällä hetkellä suunnitellaan jo esityskautta 2027–2028.
Ulkomailla tulee ideoita
Nio on saanut monia esityksiään laajasti kiertoon eri maissa. Oman työn laadun lisäksi se perustuu teatterien toisenlaiseen toimintakulttuuriin.
Suomalaiset teatterit nojaavat kiinteään henkilökuntaan ja omiin esityksiin. Suomessa vain Espoon teatteri tuo maahan ulkomaisia esityksiä. Nion mukaan monessa Keski-Euroopan maassa kuukausipalkkaa nauttii vain taiteellinen johtaja, mutta tekninen henkilökunta ja taiteilijat ovat vierailijoita.
Myös Ranskan teatteriverkosto perustuu vierailuihin. Valtio maksaa taiteilijapalkan kaltaista tukea (intermittance) freelance-taiteilijoille, joilla on riittävä määrä esityksiä mutta myös työttömiä hetkiä niiden välissä.
”Lisäksi maassa on runsaasti teattereita, joiden johtajat vaihtuvat tasaisin väliajoin. He tuovat linjansa ja kontaktinsa uuteen työpaikkaansa. Lisäksi teatterit saavat tukea nimenomaan vierailuesityksiin. Tämän kaiken ansiosta pienilläkin paikkakunnilla voi olla kiehtovia esityksiä.”
Vahvaa kansainvälistä uraa tekevä Nio on haastatteluhetkellä lähdössä Barcelonan teatteri-instituuttiin ohjaamaan opiskelijoiden lopputyötä.
”Juuri Barcelonassa näin pari vuotta sitten näyttelyn, jossa oli metronomeja. Aloin miettiä, minkä verran niiden ympärille on tehty musiikkia ja otin yhteyttä Samuli Kosmiseen. Kun hän ei löytänyt juurikaan pelkästään metronomeille tehtyä musiikkia, aloin ideoida Tempoa.”
”Seitsentoistavuotiaana sijoituin taikureiden maailmanmestaruuskisoissa kolmanneksi. Esiinnyin ammatikseni, kunnes kyllästyin show business -meininkiin.”
Enemmän kuin vain taikatemppuja
Nion ura on jälkikäteen tarkastellen johdonmukainen. Hän aloitti taikurina jo lapsena ja on sen jälkeen edennyt kokonaisvaltaisena illusionistina maailmanluokkaan.
”Seitsentoistavuotiaana sijoituin taikureiden maailmanmestaruuskisoissa kolmanneksi. Esiinnyin ammatikseni, kunnes kyllästyin show business -meininkiin. Halusin kehittää omaa ilmaisua.”
Nio tutustui Ville Waloon ja Anne Jämsään ja perusti heidän kanssaan uutta sirkusta edustaneen WHS-ryhmän, joka sai taiteen valtionpalkinnon vuonna 2015.
”Pääsin Kuvataideakatemiaan 2005. Tuolloin jo kaksi teostani kiersi ulkomailla. Se antoi opiskeluille konkreettisen pohjan. Yhtäkkiä taikuus ei enää tuntunutkaan niin rajoittavalta.”
”Siinä mitä teen on aika vähän erakkotaiteilijuutta. Kaikki perustuu yhteistyöhön kiinnostavien ihmisten kanssa.”
Teksti: Ville Hänninen