Elli Valtonen haki vaihtelua raskaaseen eläinlääkärin työhön. Yhtäkkiä hän huomasi tekevänsä kokemuksistaan sekä romaania että väitöskirjaa.
”Tein eläinsuojeluvalvontaa kymmenisen vuotta. Karut kokemukset ja jatkuva väkivallan uhka johtivat siihen, että aloin etääntyä työstä”, pitkään virkavapaalla ollut ja lopulta eläinlääkärin virasta irtisanoutunut Elli Valtonen kertoo.
Valtonen opiskeli sosiaalitieteitä avoimessa yliopistossa ja alkoi valmistella muun muassa Alfred Kordelinin säätiön tukemaa väitöskirjaa lemmikkieläimiin kohdistuvista eläinsuojelurikoksista ja valvonnan vaikuttavuudesta. Tutkimus yhdistää eläinlääketieteen ja kriminologian menetelmiä ja tutkimusperinnettä.
”Tapa kohdella eläimiä julmasti kietoutuu lähisuhdeväkivaltaan ja mielenterveysongelmiin. Yhteiskuntatieteiden metodiikka ja käsitteistö antoi sanoja ja tulkintamalleja asioille, jotka jo kokemuksesta tiesin. Ilmeni myös, miten vähän alaani on tutkittu.”
Tapa kohdella eläimiä julmasti kietoutuu lähisuhdeväkivaltaan ja mielenterveysongelmiin.
Perustelut muistuttavat lähisuhdeväkivaltaa
Kolmen artikkelin väitöskirja valmistunee tänä vuonna. Yhdessä jo julkaistuista tutkimusartikkeleista tarkastellaan eläinsuojelurikoksista syytettyjen ihmisten perusteluja teoilleen.
Valtosen aineisto on laaja. Hän analysoi yli 1 400 käräjäoikeuden tuomiota vuosilta 2011–2021. Lähes puolet niistä, joita syytettiin väkivallasta eläimiä kohtaan, perusteli tekoaan eläimen käytöksellä ja halulla rangaista.
”Syytetyillä on erilaisia tapoja selitellä tekojaan. Eläimiin kohdistuva väkivalta kumpuaa samoista lähteistä kuin ihmisiin kohdistuva. Sitä voidaan pitää vallankäytön ja aggressioiden purkamisen välineenä tai jopa hauskana.”
Moni rikollinen perustelee tekojaan niin sanotulla neutralisaatiotekniikalla, jossa he järkeilevät tekoaan itselleen ja muille. Eläinsuojelurikosten lisäksi neutralisointeja käytetään tekojen oikeuttamiseen pikku rikkeistä vakavaan väkivaltaan.
”Vastuun kiellossa sysätään syy muualle tai korostetaan, miten olosuhteet tai muut ihmiset pakottivat tapahtuneeseen. Jos tekijä kieltää uhrin, hän väittää, että tämä ansaitsi tai aiheutti tapahtumat. Se on yleinen perustelu myös eläinsuojelurikoksissa. Eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa voi myös ajatella lähisuhdeväkivaltana, kun lemmikki on osa perhettä. Silloin sitä käytetään usein koston, uhkailun tai kontrolloinnin välineenä lähisuhteessa.”
Tuomiot ovat lieviä
Eläimiin kohdistuvasta väkivallasta on vaikea saada suoraa näyttöä. Syyttämiskynnys on korkea ja syytteitä hylätään herkästi.
”Eläinsuojelurikosten kategoria on heterogeeninen. Lemmikkieläimiin kohdistuvissa rikoksissa on usein kyse piittaamattomuudesta ja heitteille jättämisestä, pahimmillaan esimerkiksi niin, että eläimet jäävät vaille hoitajaa ja kuolevat nälkään. Toisessa ääripäässä on harkittu, jopa sadistinen väkivalta.”
”Eläintuotanto on jo itsessään väkivaltaista. Laki rajaa sitä yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi porsaan kastroiminen on laillista silloinkin, kun se on hereillä. Toiselle lajille tehtynä vastaavaa kipua aiheuttava teko voi olla rikos.”
Valtosen mukaan eläinsuojelurikoksista annettavat tuomiot ovat lieviä. Neljän vuoden maksimirangaistusta ei määrätä käytännössä koskaan, mediaanimäärä on 40 päiväsakkoa.
”Kyse on pienestä rikosryhmästä, joten niitä tulee syyttäjien ja tuomareiden pöydille harvoin. Tuomarin tausta saattaa vaikuttaa, ja sekä perusteet että niiden laatu vaihtelevat. Asianosaisille tarvittaisiin enemmän koulutusta.”
”Lisäksi eläinten kärsimyksen arviointi on vaikeaa. Toiselle lajille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Siinä määritellään teon tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta ja kärsimyksen tarpeettomuutta.”
En alun perin ajatellut kirjoittavani työstäni. Mutta väitöskirja melkein vaati rinnalleen muutakin ja löysin tapoja tehdä sen kirjallisesti kiinnostavasti.
Romaani laajensi mahdollisuuksia
Tutkimuksen ohella Valtonen on kirjoittanut aihepiiristä esikoisromaaninsa Tainnutuskehto (Kosmos, 2023). Myös toinen, tekeillä oleva romaani jatkaa teemaa.
”En alun perin ajatellut kirjoittavani työstäni. Mutta väitöskirja melkein vaati rinnalleen muutakin ja löysin tapoja tehdä sen kirjallisesti kiinnostavasti”, Kriittisessä Korkeakoulussa kirjoittamista opiskellut Valtonen pohtii.
Opiskelut sysäsivät ulos eläinlääkärikuplasta. Valtonen alkoi tajuta, että hänellä on välineitä käsitellä työssä kokemaansa. Kosmoksen kustantaja Mikko Aarne uskoi, että Valtonen pystyy kirjoittamaan muutakin kuin lyhyitä novelleja ja tarttumaan vaikeisiinkin aiheisiin.
”Tuntoni ja henkilökohtaiset kokemukseni muuntuivat proosaksi ja eritellympi, laajoja aineistoja hyödyntävä näkökulma tarkasti rajatuksi tutkimukseksi. Se ei ollut oikeastaan lainkaan suunniteltua.”
”Tieteellisen tutkimuksen muoto mahdollistaa paljon, mutta proosa täydentää sitä. Henkilöhahmojen kautta voi kuvata asioita, joita ei voi tai ole tarpeen käyttää tutkimuksessa. En ole vain lukenut asioista vaan nähnyt niitä omin silmin. Traumojen käsittely on kuitenkin asia erikseen, siihen kirjoittaminen ei auta.”
Tällä hetkellä Valtonen haluaa jatkaa sekä kirjailijana että tutkijana.
”Romaanikirjailijana olen vasta ihan alussa. Valitsemissani tutkimusnäkökulmissa on vielä paljon hyödynnettävää. Uusi eläinten hyvinvointilaki korvasi eläinsuojelulain 2024. Sen saranakohdan tutkiminen kiinnostaisi.”
Teksti: Ville Hänninen