Raumalta kotoisin ollut Alfred Kordelin oli legendaarinen liikemies ja monialainen yrittäjäpersoona 1900-luvun alun Suomessa. Hän kartutti varallisuuttaan nopeaan tahtiin tekemällä rohkeita siirtoja niin teollisuuden, laivanvarustuksen kuin maataloustuotannon alalla. Hän sai maanviljelysneuvoksen arvonimen 1913. Kordelinin jälkimainetta leimaa hänen traaginen kuolemansa. Venäjän vallankumousvuoden 1917 kuohuntaan liittyneet venäläiset merisotilaat surmasivat Kordelinin aseellisen kahakan yhteydessä lähellä hänen omistamaansa Mommilan kartanoa. Kordelinista tuli kuolemansa jälkeen suurlahjoittaja ja kulttuurimesenaatti. Hänen testamentissaan määrättiin perustettavaksi Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahasto (Alfred Kordelinin säätiö). Se jakaa vielä tänäkin päivänä apurahoja yleishyödyllisiin kulttuuritarkoituksiin. Säätiötä on usein pidetty Rauman kappelin rakennuttajana, mutta näin ei ollut. Kappelin rakennutti Alfred Kordelinin kuolinpesä, jonka pesänselvittäjinä toimi kolme juristia: Risto Ryti (myöhempi Tasavallan presidentti), Allan Serlachius ja Kaarlo Wahnlund.

Lars Sonck oli suunnitellut Alfred Kordelinille Kultarannan kesähuvilan 1913–1916. Hän oli näin ollen luonteva valinta hautakappelin arkkitehdiksi. Sonck oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kansallisromantiikan kauden keskeisiä arkkitehteja, ja hänen toimintansa jatkui pitkälle 1940-luvulle asti. Kordelinin kappeli on tyypiltään suorakaiteinen, satulakattoinen pitkäkirkko. Massoittelu luo tarkoituksellisen viittauksen keskiaikaisiin kivikirkkoihimme. 1920-luvulla Sonck suunnitteli tämän perusratkaisun mukaisesti kolme kirkollista rakennusta, Rauman kappelin lisäksi Maarianhaminan kirkon (1927) ja Paimion Pyhän Jaakobin kirkon (1929). Arkkitehtuurihistoriallisesti ajatellen Kordelinin kappeli edustaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen jugendin ja art nouveaun jälkeisten vuosien rouhean barokkista estetiikkaa. Viittaamalla eri historiallisten aikakausien arkkitehtuuriin luotiin mielikuvia rikkaasta ajallisesta syvyydestä, vaikka rakennus olikin suunniteltu yhdellä kertaa. Betoni- ja tiilirunkoinen rakennus on verhoiltu kauttaaltaan Hangon punaisella graniitilla ikään kuin se olisi rakennettu jykevistä kiviharkoista.

Kappeli on varsinainen kokonaistaideteos. Kordelinin kuolinpesän hoitajat onnistuivat hankkimaan kappelin koristelijoiksi aikansa parhaita tekijöitä. Kuvanveistäjä Gunnar Finne (1886–1952) vastasi julkisivun graniittipintoihin tehdystä veistoskoristelusta. Finne tuli myöhemmin tunnetuksi useiden julkisten veistosten tekijänä sekä Eduskuntatalon (1926–1931) hienostuneen veistoskoristelun suunnittelijana. Kansallisromantiikan ajan sukupolven kuvanveistäjä Emil Wikström (1864–1942) muotoili kellarikryptan ovea reunustavat surevat lapsihahmot. Kappelisalin kubistissävyiset lasimaalaukset sekä salin ja kryptan art deco -henkiset koristemaalaukset ovat Bruno Tuukkasen (1891–1979) käsialaa. Tuukkanenkin oli myöhemmin mukana Eduskuntatalon suunnittelussa vastaten sen värisuunnittelusta. Myös salin ornamentaalisen stukkorappauksen tekemiseen käytettiin tunnettua alansa osaajaa (Carl Slotte, 1878–1946). Salin tuolit, kattokruunut ja siunausvälineet suunniteltiin nekin tarkoin. Salissa on Kangasalan urkutehtaan 1921 valmistamat urut, joiden äänenlaatua aikalaiset ylistivät.

Kordelinin kappeli vihittiin 1921, mutta sitä jouduttiin korjailemaan ja viimeistelemään vuoteen 1924 asti, jolloin se saatettiin luovuttaa seurakunnalle. Rakennuksessa tehtiin laajoja korjaustöitä myös vuosina 1930 ja 1938, sillä lämmityslaitteisto oli uusittava sekä tehtävä erinäisiä teknisiä korjauksia. Korjaukset kustansi Alfred Kordelinin säätiö. Vuoden 1938 toimenpiteiden yhteydessä säätiön hallitus päätti, että säätiö lahjoittaa kappelin portaille kaksi pronssipatsasta, jotka kuuluivat alkuperäiseen vuoden 1920 suunnitelmaan. Emil Wikströmin lähes kaksi metriä korkeat veistokset Elämän alku ja Elämän loppu asetettiin paikalleen lokakuussa 1940. Vuonna 1953 Alfred Kordelinin säätiö lahjoitti kappelin alttarille kuvanveistäjä Eino Räsäsen (1902–1970) kullatun krusifiksin, joka tuli korvaamaan siinä olleen Kordelinin rintakuvan. Vuosikymmenien kuluessa sisätiloissa on tapahtunut joitakin pienempiä muutoksia.

Jykevä kappelirakennus vie ajatukset pysyvyyteen ja primitiivissävyiseen juurevuuteen. Rakennus liittyy pitkään perinteeseen taata tärkeälle henkilölle kuolematon muisto jollakin erityisen vaikuttavalla muistomerkillä. Näin hän on ikään kuin edelleen läsnä keskuudessamme. Kappelin kryptan oven kamanasta löytyy vanha keskiaikaisperäinen lause Memento mori (Muista, että kuolet), jolla on vuosisatojen ajan varoitettu ikuisen kadotuksen mahdollisuudesta. Kordelinin kappelin arkkitehtuurin, veistosten, maalausten ja ornamentiikan hienovarainen symboliikka viittaa kuitenkin paljon lempeämmin ja elegisemmin juuri muiston vaalimisen ajatukseen. Tällainen hautamuistomerkkeihin liitetty voimauttava ajattelutapa oli yleistynyt 1700-luvun jälkipuoliskolla. Kordelinin kappelin kaltaiset rakennelmat säilyttivät tradition elinvoimaisena aina 1900-luvulle asti. Tällaisia alun perin yksityisiä hautakappeleita, joiden sisätilatkin on suunniteltu esteettisiksi kokonaisuuksiksi, ei ole maassamme montaa. Kuuluisin esimerkki lienee Jusélius-mausoleumi Porissa (1903, Josef Stenbäck ja Akseli Gallen-Kallela).

Teksti: Ville Lukkarinen

——–

Lähteet

• Alfred Kordelinin säätiön hallituksen kokouspöytäkirjat 13.1.1937 §9, 13.5.1937 §3, 15.9.1937 §3, 19.12.1938 §7, 1.11.1938 §17. Kordelin pöytäkirjat. Alfred Kordelinin säätiön arkisto.
• Työselitys kappelin rakentamista varten 9.2.1920. Alfred Kordelinin hautaukseen ja hautakappeliin liittyvät asiakirjat. Alfred Kordelinin säätiön arkisto.
• Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston vuosikertomukset vuosilta 1919–1920, 1938 ja 1940.
• ”Kordelinin hautauskappeli.” Länsi-Suomi 9.2.1924.
• ”Kordelinin kappeli.” Länsi-Suomi 14.12.1929.
• Korvenmaa, Pekka, Lars Sonck. Arkkitehti. Espoo: AtlasArt, 2020.
• Lindgren, Liisa, Mesenaatin muistomerkki. Kirjassa: Tuukkanen, Pirkko, toim., Kordelinin kappeli / The Kordelin Chapel. Rauma Finland. Helsinki: Alfred Kordelinin säätiö, 2017.
• Lindström, Fredr. J., Alfred Kordelin. Elämäkerrallinen kuvaus. Porvoo: WSOY, 1923.
• ”Rauman hautakappeli ympäristöineen uudistusten ja korjausten alaisena.” Länsi-Suomi 9.12.1938.
• ”Seurakunnallinen juhlapäivä Raumalla viime sunnuntaina.” Länsi-Suomi 10.11.1953.