Aiemmat näyttelyt
2022 Luonnonmuotoja
Kesän 2022 Luonnonmuotoja-näyttelyssä esittäytyivät viisi nykykuvanveistäjää − Aaron Heino, Erkki Kannosto, Kirsi Kaulanen, Essi Korva ja Barbara Tieaho. He ovat saaneet teoksiinsa inspiraatiota kasvikunnasta, kasvien ja hedelmien orgaanisista muodoista sekä luonnonmateriaalien käytöstä.
Botaanisella taiteella on parituhatvuotinen historia. Vanhimmat kasviaiheiset kuvat maalattiin, hakattiin kiveen tai rakennettiin mosaiikkipaloista. Kuvanveistolla on lajityypin historiassa kuitenkin vaatimaton rooli. Kukat, pensaat ja puut ovat veistäjille haastavia aiheita. Maalarit, taidegraafikot ja valokuvataiteilijat tavoittavat välineillään esimerkiksi kukkien terälehtien herkkyyden tai maiseman ominaislaadun vaivattomammin kuin veistäjät omilla menetelmillään.
Luonnonmuotoja-näyttelyn taiteilijat ovat tarttuneet ansiokkaasti haasteeseen tarkastellen aiheitaan eri näkökulmista ja erilaisten materiaalien kautta. Ainekset lomittuvat toisiinsa muodostaen mieleenpainuvia ilmaisullisia ja kerronnallisia tasoja. Näyttelyn on kuratoinut FM Tapani Pennanen.
Näyttelysivulle: www.kordelin.fi/luonnonmuotoja
2021 Kohtaamisia
Kesän 2021 Kultaranta-veistosnäyttely tarkasteli, kuinka taiteilijat ovat lähestyneet eläinaiheita kotimaisessa veistotaiteessa viime vuosisadan alkupuolelta nykypäiviin. Tasavallan presidentin kanslia ja Alfred Kordelinin säätiö järjestävät kolmen luontoteemaan liittyvän veistosnäyttelyn sarjan tasavallan presidentin kesävirka-asunnon puistossa Naantalin Kultarannassa. Kesän 2021 näyttely oli niistä ensimmäinen.
Eläimet ovat kuvataiteen aiheista perinteisimpiä. Eläinkunnan tarkastelu eri näkökulmista on antanut taiteilijoille ehtymättömän lähteen. Eläimiä on kuvattu niin koti-, hyöty-, tuho-, kuin villieläiminäkin. Kohtaamisia-näyttelyn teoksissa eläimet esittäytyvät ihmisen apuna ja ilona, petoeläiminä ja tarumaisina ihmisen ja eläimen hybridiolioina, joiden merkitys on vapaasti tulkittavissa. Luonnon- ja eläinsuojelun teema välittyy myös vahvasti kokonaisuudesta.
Näyttelyn taiteilijat olivat Emil Cedercreutz, Timo Heino, Viktor Jansson, Matti Kalkamo, Jussi Mäntynen, Taru Mäntynen, Heli Ryhänen ja Jenni Tieaho. Pirkko Nukarin ja Veikko Myllerin teokset, jotka Alfred Kordelinin säätiö on deponoinut Kultarantaan, ovat osa kesänäyttelyä. Näyttelyn on kuratoinut FM Tapani Pennanen.
Näyttelysivulle: www.kordelin.fi/kohtaamisia
2018 Naisfiguuri
Kultarannan 2018 kesänäyttelyn teemana oli naisfiguuri, veistotaiteen aiheista kenties perinteisin. Näyttelyssä esiteltiin kotimaisia naisia esittäviä veistoksia 1900-luvun ensi vuosikymmeneltä näihin päiviin. Veistoksissa on kuvattu niin tyttölapsia ja kasvuikäisiä neitoja kuin aikuisia naisiakin ja ne valottavat, kuinka erilaisista näkökulmista aihetta on aikojen kuluessa lähestytty. Mukana oli muotokuvia, äitejä lapsineen, Kalevalan taruolentoja sekä muita fantasiahahmoja.
Näyttelyn taiteilijat olivat Eemil Halonen, Veikko Haukkavaara, Kerttu Horila, Viktor Jansson, Anne Koskinen, Sisko Petäjä, Essi Renvall, Arvo Siikamäki, Kim Simonsson, Heikki Varja ja Emil Wikström. Näyttelyn järjesti Alfred Kordelinin säätiö yhdessä tasavallan presidentin kanslian kanssa. Näyttelyn kuratoi FM Tapani Pennanen.
2017 Yhdessä
Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden teema Yhdessä valittiin myös Kultarannan 2017 kesänäyttelyn nimeksi. Näyttelyssä esiteltiin veistoksia tai veistosryhmiä kultakin itsenäisyyden vuosikymmeneltä, 1910-luvulta 2010-luvulle. Teokset lainattiin museoista, säätiöiltä ja taiteilijoilta.
Näyttelyn taiteilijat olivat Ewert Saarnio, Wäinö Aaltonen, Johannes Haapasalo, Mauno Oittinen, Aimo Tukiainen, Laila Pullinen, Kimmo Pyykkö, Nina Terno, Marjo Lahtinen, Pekka Kauhanen ja Pekka Jylhä. Näyttelyn järjesti Alfred Kordelinin säätiö yhdessä Tasavallan presidentin kanslian kanssa. Näyttelyn kuratoi FM Tapani Pennanen. Vuonna 2017 tuli kuluneeksi 100 vuotta myös Kultarannan rakennuttajan Alfred Kordelinin kuolemasta.
2016 Hannele Kylänpää
Kuvanveistäjä Hannele Kylänpää (s. 1948 Helsingissä) on tutkinut 1970-luvulla alkaneella urallaan erityisesti ihmis- ja eläinfiguurien veistoksellisia mahdollisuuksia. Kylänpää on käyttänyt materiaalinaan pääasiassa pronssia mutta myös keramiikkaa ja betonia. Hänen pronssiveistoksensa ovat pintarakenteeltaan rosoisen ekspressiivisiä, mikä korostaa monista ihmishahmoista välittyvää vaikutelmaa elämän karheudesta. Eläinhahmojen eloisuus ja viehkeys kertoo puolestaan taiteilijan aiheitaan kohtaan tuntemasta lämmöstä ja empatiasta. Kylänpään taiteen keskeinen, aiheitakin tärkeämpi ominaispiirre on kuitenkin hänen vahva veistoksellisen muodon tajunsa. Hänen teostensa sisälle on ikään kuin latautunut voima, joka pakottaa pronssista esiin jäntevän ja elävän muodon. Kylänpää on itse kiteyttänyt taiteensa olemuksen: ”Minun alaani on enemmän yhdistää jykevään veistoksellisuuteen elämys, helppo hymyn häivähdys, sellainen joku lapselle ominainen.”
2015 Veikko Myller
Veikko Myller on luonut oman persoonallisen tyylinsä, joka on helppo tunnistaa. Hänen teoksensa ovat värillisiä ja selkeän esittäviä, usein tarinallisuuteen saakka. Hänen eläinfiguureistaan, salaperäisistä ratsumiehistään ja arvoituksellisista siivekkäistä hahmoistaan muodostuu kokonainen mytologinen maailma. Värillinen ilmeikkyys yhdessä kultaan helposti assosioituvan hiotun pronssin kanssa antaa mielikuvitukseen vetoavan, korumaisen vaikutelman. Veikko Myllerin teoksia on kotimaisten taidemuseoiden, kaupunkien ja yritysten kokoelmien lisäksi Puolan valtion, ruotsalaisen Bohuslänin maakunnan sekä tanskalaisen Vamdrupin kunnan kokoelmissa. Hän voitti 1. palkinnon Risto Rytin muistomerkkikilpailussa 1991 ja 3. palkinnon Lapuan Raivaajamuistomerkkikilpailussa 1981. Presidenttipari valitsi vuoden 2015 Kultaranta-taiteilijaksi kuvanveistäjä Veikko Myllerin.
2014 Eero Hiironen
Eero Hiironen aloitti taiteilijanuransa 1950-luvulla. Hän on sekä taidemaalari että kuvanveistäjä. Tyylillisesti hän tasapainoilee usein esittävän ja abstraktin taiteen välimaastossa. Vesi on Hiirosen taiteen keskeinen inspiraation lähde. Hän on pakottanut ja hionut pronssista ja teräksestä esiin muotoja ja pintoja, jotka kuvaavat sääilmiöitä sumusta sateeseen ja veden pinnan tapahtumia tyvenestä väreilyyn, auringonkimalteluun, aaltoiluun ja pyörteilyyn. Hiirosen teokset eivät kuitenkaan ole pelkkiä luontoaiheita. Niistä on etenkin parin viime vuosikymmenen aikana ilmennyt selkeä huoli ympäristömme tilasta. Usein se tapahtuu hieman yllättävästi huumorin kautta. Presidenttipari valitsi Hiirosen vuoden 2014 Kultaranta-taiteilijaksi.