"Jos pidät ja kiinnostut kaikesta, tee kaikkea."
Multi-instrumentalisti Joakim Berghäll tekee. Hän säveltää genrejä kaihtavaa musiikkia ja liikkuu tilanteen mukaan puhaltimista selloon.
Apuraha sävellystyöhön ja sooloprojektin edistämiseen olivat Berghällin perusteluita Kordelinin apurahahaussa. Uusia sävellyksiä ja sovituksia syntyikin kaikille Berghällin omille yhtyeille. Niitä ovat Joakim Berghäll Dark Roast 006, sekstetti baritonisaksofoneille, joka soittaa nimensä mukaisesti tummaa paahtoa. On Joakim Berghäll Triality -trio, joka hyödyntää elektronisia sävyjä sekä Berghäll─Sauros─Haarla-trio, vielä kehittelyvaiheessa oleva kokoonpano.
─ Kaikki ovat lähtökohtaisesti erilaisia yhtyeitä. Siten säilyy mielenkiinto musiikin tekemiseen, ja keikoille löytyy erilaista tarjottavaa, Joakim Berghäll kertoo.
Erilaista tarjottavaa riittää, koska Berghällin mielestä pursuaa ideoita.
─ Niitä vain syntyy, yleensä on runsauden pula. Sanelin on usein täynnä hyräiltyjä tai soitettuja aihioita, Berghäll naurahtaa.
Aihion työstäminen sävellykseksi onkin sitten paljon maanläheisempää.
─ Istun alas ja alan tehdä työtä sen eteen, että joskus hyvältä tuntuneesta aihiosta kehkeytyisi jotain.
Paikka heijastuu musiikkiin
Sooloprojektin tausta on monen vuoden takaa, kun Berghälliä pyydettiin esiintymään tietyn ryhmän kanssa. Hän pyysi korvausta nelihenkisen ryhmän esityksestä, ja vastauksena häntä pyydettiin esiintymään yksin.Siitä sooloprojektin kehittäminen lähti. Pikkuhiljaa siitä on kehkeytynyt improvisaatioon pohjautuva esitys, jossa paikka muokkaa musiikkia vahvasti.
─ Kun soittaa yksin, voi kommunikoida ympäristön kanssa. Yritän aistia, millaista tarinaa tila yrittää kertoa.
Esimerkiksi keikalla Reykjavikissa Berghäll käytti tilaisuutta hyväkseen ja sävelsi hostelissa keikkojen välillä. Ikkunasta eteen avautuivat meri ja tulivuorimaisema.
─ Se maisema todella kuuluu musiikissa. Tarkoitukseni oli säveltää nykymusiikkia, mutta syntyikin melodista, islantilaistyylistä poppia. Visuaaliset kuvat ohjaavat työtäni voimakkaasti. Se voi johtua pitkästä taustasta nykytanssin säestäjänä Teatterikorkeakoululla. Musiikin piti tukea tanssia, eikä genrellä ollut mitään väliä, vain rytmillä ja tunnelmalla, Berghäll kuvaa.
Monipuolisuus laventaa mahdollisuuksia
Musiikkigenrejen kaihtaminen onkin leimallista Berghällille. Häntä määritellään jazzmuusikoksi, mutta itse hän ei osaa sanoa. Improvisointi kuitenkin liittyy kaikkeen musiikin tekemiseen.
─ En ole riippuvainen vain jazzista ja siihen liittyvistä konsertointimahdollisuuksista.
Joakim Berghäll ei ole myöskään riippuvainen yhdestä instrumentista ja sen tuomista mahdollisuuksista. Hänen pääinstrumenttinsa on baritonisaksofoni, mutta hän soittaa myös selloa, lyömäsoittimia, bassoa ja kitaraa. Tämä on joskus herättänyt ihmettelyä, mutta on osoittautunut järkeväksi valinnaksi.
─ Tykkään soittaa monia instrumentteja, ja se on työllistänyt paljon. Usein tarvitaan muusikkoa, joka voi soittaa vähän tuota ja tuotakin. Olen puhallinsoittaja, mutta voin soittaa vaikkapa selloa. Huippusellisti en ole, mutta usein riittävän hyvä. Se tuo mahdollisuuksia.”
Kuka?
Muusikko Joakim Berghäll (s. 1980)
Pääsoitin saksofoni, mutta hallitsee myös useita eri instrumentteja
On toiminut lukuisissa eri kokoonpanoissa. Hän on tullut tunnetuksi työstään esimerkiksi Ismo Alangon yhtyeessä ja Helsinki-Cotonou Ensemblessä.
Kordelinin säätiön apuraha vuonna 2020 taiteelliseen työskentelyyn
Teksti: Riitta Gullman
Kuva: Dorit Salutskij
Tieteen ja kulttuurin tekijöitä 5/2023 | 16.5.2023
Juttu on julkaistu aiemmin säätiön vuosikertomuksessa 2022