Eliisa Isoniemen keramiikkataide ei kaihda yhteiskuntahistoriallisiakaan sävyjä.
Eliisa Isoniemi opiskeli 1990-luvun alussa Taideteollisessa korkeakoulussa, jossa hän erikoistui keramiikkaan ja lasitaiteeseen. Sieltä tie vei Kuvataideakatemiaan ja taidegrafiikan opintoihin.
”Molemmista kouluista on ollut hyötyä minulle, sillä hyödynnän sekä taidegrafiikan että keramiikan keinoja. Ja on 1980-luvulla suorittamani teologian tutkintokin ollut merkityksellinen”, vuonna 1994 valmistunut Isoniemi pohtii.
Isoniemen viimeaikaisista teoksista suurin on Karjan evakkomatka, jossa värit, varjot ja tematiikka rakentavat voimakkaan tunnelman. Teos kuvaa sotapakolaisuutta. Kun Suomi menetti Karjalan toisessa maailmansodassa, yli 430 000 ihmistä joutui evakkoon. Se tarkoitti konkreettisesti, että pääasiassa 16–18-vuotiaat tytöt kävelivät karjan kanssa satoja kilometrejä Suomen valtion uuden rajan toiselle puolelle.
”Ei muuttoliike tosiaan koskenut vain ihmisiä vaan myös heidän kanssaan asuneita eläimiä. Vanhat valokuvat evakoista koskettavat juuri siksi, kun siinä on kaikki samassa: naiset, lapset, eläimet ja mukaan tarttuneet vähäiset tavarat.”
Samaa posthumanistista teemaa on käsitellyt muun muassa Hanneriina Moisseinen sarjakuvakirjassaan Kannas. Isoniemi lähestyi teemaa sikäli eri lailla, että ilmaisukeinoina olivat keramiikkaan liittyvät materiaalit ja työtavat.
”Installaationi koostuu kahdeksasta posliinilevystä. Siirsin niille vanhoja valokuvia, minkä lisäksi rakensin tunnelmaa käyttämälläni vanhalla Litophane-tekniikalla, jossa kuva kaiverretaan posliinin ja polton jälkeen se muuttuu kuultavaksi. muistot ja historian tapahtumat näyttävät hiipuvilta, kuin olisivat katoamassa.”
Värit, kuvat ja sävyt tuntuvat tosiaan tulevan kuin tuonpuoleisesta. Kivi kohtaa valon, kuin ilmestyksenä. Jotkin osat kuvasta kajastavat vahvemmin, toiset värisevät hentoina pimeydessä. Isoniemi korostaa, että menneisyyttä murheineenkin pitää vaalia. Karjan evakkomatka oli Suomessa esillä A2 Gallerian ”Maisemia savelle” -näyttelyssä Helsingissä. Sitä ennen se oli 2022–23 viiden kuukauden ajan IAC-järjestön yhteisnäyttelyssä Geneven Ariana-museossa, johon osallistumiseen Isoniemi sai Kordelinin säätiön apurahan.
IAC (International Academy of Ceramics) on keraamikkojen kansainvälinen järjestö. Näyttelyn avautumisen yhteydessä järjestettiin myös monipäiväinen konferenssi, jossa Isoniemen teos herätti huomiota.
”Meistä evakkous tuntuu varmaan hyvin suomalaiselta ilmiöltä, mutta varsinkin tuollaisessa tapahtumassa se asettuu osaksi kansainvälistä pakolaisuutta.”
”Konferenssi sisälsi korkeatasoisia luentoja ja näyttelyjä. Lisäksi tapasin kerrankin kollegoita, jotka todella ymmärtävät, millainen valitsemani harvinainen työmenetelmä on ja millaisia sen erityiskysymykset ovat.”
Teksti: Ville Hänninen
Kuva: Miikka Pirinen
Tieteen ja kulttuurin tekijöitä 2/2024 | 19.4.2024