Kun toimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski oli Berliinissä elokuussa 2014 viimeistelemässä Kuolemantanssi-tietokirjan sisältösuunnitelmaa, käynnistyi tapahtumien vyöry.
–Kirjan sisältö meni uusiksi ennen kuin olin riviäkään ehtinyt kirjoittaa. Perussuomalaiset nousivat seuraavana keväänä hallitukseen, Suomen virtasi ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita, alkoi keskustelu Brexitistä, ja sitten vielä terrori-iskut Brysselissä, Pariisissa ja Nizzassa.
Epävarmuuden coctail
Aittokoski kirjoitti historiaa lennosta. Esimerkiksi maahanmuuttoa ja Suomea koskeva osuus kirjassa oli ajateltu olevan niukempi. Mutta kun Suomeen saapui vuoden 2015 aikana yli 30 000 turvapaikanhakijaa, oli selvää, että maahanmuuttokysymystä oli käsiteltävä isommin. Eurooppalaista nationalismia käsittelevä Kuolemantanssi on Aittokosken neljäs tietokirja, ja työprosessi oli poikkeuksellisen raskas. Työn määrä kasvoi valtavaksi, ja kirjasta tuli järkäle. Teos ilmestyi kirjakauppoihin lokakuussa 2016.
–Viime kesä meni sumussa, ja välillä iski paniikki, että tuleeko ollenkaan valmista. Tekstiä piti viidessä kuukaudessa naputtaa 120 sivua ja vielä viimeistellä sisältö.
Valmista tuli, ja kirja noteerattiin Finlandia-tietokirjaehdokkuudella. Totta kai olisi ollut komeaa voittaa palkinto, mutta ennen muuta Aittokoskea lämmittää lukijoiden palaute, jota tulee sähköpostitse päivittäin. Ihmisillä on huutava tarve ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu. Miksi nationalismi taas nostaa päätään Euroopassa? Miksi populistiset puolueet menestyvät? Miten on selitettävissä tapahtumien ja kehityksen arvaamattomuus? Onko olemassa jotain punaista lankaa, selittävää tekijää, jonka avulla olisi mahdollista saada tolkkua maailmasta?
– Nationalismin vyörylle on monta syytä. Olen luonnehtinut sitä epävarmuuksien cocktailiksi: globalisaatio ja teknologinen kehitys ovat todella kiivaita, ja samaan aikaan on ollut finanssikriisi, eurokriisi, pitkä taantuma ja pakolaiskriisi. Moni tuntee epävarmuutta, ja silloin vanhakantainen nationalismi tuntuu turvalliselta. Populistipoliitikot ovat osanneet tarttua hetkeen.
Media on arvioinut populismin väärin
Aittokoski uskoo tietokirjan tulevaisuuteen, ja näkemystä vahvistavat tilastot. Suomen Tietokirjailijat ry kertoo, että kaikista Suomessa julkaistuista kirjoista 80 % on tietokirjoja. Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan vuonna 2015 tietokirjojen myynnin osuus Suomessa myydyistä kirjoista, mukaan lukien oppikirjat, oli runsas kolmannes. Tietokirjoja myytiin enemmän kuin peruskoulun ja lukion oppikirjoja yhteensä. Tietokirjojen myynnin lasku on pysähtynyt, vaikka kaiken kaikkiaan kirjoja myydään yhä vähemmän. Tietokirjojen, etenkin reportaasikirjojen, kirjoittaminen on kallista puuhaa: Kaikkineen Aittokoski arvioi projektin maksaneen noin 50 000 euroa. Hän matkusti vuoden aikana 20 maassa ja jututti kansalaisia ja poliitikkoja Ateenassa, Bosnian Srebrenicassa, Barcelonassa, Berliinissä, Wienissä, Kiovassa, Inkoossa – ja tämä on vasta alkua kaupunkien ketjulle. Toimituksissa reportaaseja tehdään vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Media on arvioinut populismin väärin, koska juttuja on kirjoitettu omassa kuplassa ja ilman historian tuntemusta Aittokoski analysoi. Juuri tästä syystä toimittajien, pysyäkseen kartalla mitä Euroopassa ja Suomessa tapahtuu, pitää jalkautua. Ei riitä, että journalistit keskustelevat keskenään ja asiantuntijoiden kanssa.
Aittokoski kirjoittaa, koska sillä tavalla hän jäsentää maailmaa. Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajana hän on kirjoittanut niin lyhyttä uutista kuin pitkää reportaasia. Kuolemantanssi syntyi 25 vuoden toimittajakokemuksella.
–Vuonna 1999 ensimmäistä tietokirjaani kirjoittaessani olin nuori toimittaja, joka halusi kirjoittaa pitkällä kaavalla. Nyt kun minulla on enemmän työkokemusta ja tietoa, työ on ohjelmallisempaa. Iän kerryttyä osaan paremmin suhteuttaa, mikä on oikeasti tärkeää, ja sen takia uusimmat kirjani ovat mielestäni laadultaan parempia.
Apuraha kattoi matkakustannuksia
Kordelinin säätiön apuraha valoi uskoa, että joku muukin luottaa hankkeeseen. Apurahalla Aittokoski kattoi ennen kaikkea matkakustannuksia Euroopassa, koska hänen tapauksessaan ne olivat kirjahankkeen selvästi suurin menoerä.
Aittokoski koluaa kirjastoja tietysti työnsä takia mutta myös vapaa-aikanaan. Niiden kätköistä hän kertoo löytäneensä vanhoja helmiä.
–Esimerkiksi kansatieteilijä Sakari Pälsin 1900-luvun alun matkakirjoihin törmäsin ensimmäistä kertaa sattumalta, kierrellessäni Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston kellareita. Olisi mahdottoman hienoa, jos joku 100 vuoden päästä löytäisi Kuolemantanssin ja lukisi sitä ajankuvana Euroopasta vuonna 2016.
Teksti: Marita Seitsalo
Toimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski sai vuonna 2014 Kordelinin säätiön 12 000 euron apurahan Kuolemantanssi-tietokirjaan.