Kuvittaja Julia Savtchenko

 

Unodettuja ötököitä ja salaisia sieniä

"Koen kuvitustyön parissa paljon sellaisia taikuuden hetkiä, kun jokin, mitä ei äsken ollut olemassa, tulee olemassa olevaksi"

Suhteiden tutkimista

“Oma tulokulmani kuvittajan ammattiin on voimakkaasti kutsumuksellinen. Lapsena halusin kirjailijaksi ja teini-ikäisenä kuvataiteilijaksi. Rakkauteni kuviin ja tarinoihin on varmasti peräisin lapsuuteni kirjoista sekä taidekuvista. Jonkinlaisia avainteoksia ovat olleet muun muassa Camilla Mickwitzin lastenkirjat, Aili Somersalon kirjoittama ja Onni Mansnerusin kuvittama Mestaritontun seikkailut sekä kotimme seinällä ollut Esa Riipan teos Vaaria katsomassa”, kertoo Julia Savtchenko. Savtchenko ei näe raja-aitoja eri taiteenalojen välillä, vaan kirjallisuus, erityisesti sadut kuvitus ja kuvataide ovat olleet hänelle samaa tarinankerronnan ja kuvaamisen kenttää. “Omasta näkökulmastani katsottuna kuvittajana työskentely on Suomessa useimmiten todella haastavaa. Kuvittaja on ammatti, joka tippuu hankalasti alojen väliin.”

Julia Savtchenko kuvailee kuvituksen tekemisen prosessin riippuvan pitkälti lähtökohdista. “Paljon riippuu siitä onko kyseessä henkilökohtainen taiteellinen projekti, toisen ihmisen teksti vai itse kirjoitettu, kuvitetaanko pitkää narratiivia vai aihetta yleisemmin, ja mitä toiveita kuvituksen tilaajalla on. Omien lastenkirjojensa osalta Savtchenko kirjoittaa pääasiassa tekstit ensin ja työstää kuvituksen vasta tekstin jälkeen.”Prosessi on elävä ja jälkeenpäin huomaan usein, että tarinat ovat usein ja tiedostamattani saaneet alkunsa kuvista. Spontaanit kuvat ovat usein siemeniä, jotka jäävät päähän itämään ja odottamaan mahdollista vuoroaan”, Savtchenko pohtii. Aiheista kysyttäessä Savtchenkon teemoissa vilahtelevat luontoaiheet ja erilaiset orgaaniset massat kuten pilvet, savu tai veteen liukeneva väri. Savtchenko kokee kiinnostavimmiksi asioiksi kuvassa erilaiset vastakkaisuudet: valo ja sen langettamat varjot, näytetty ja kätketty, pieni ja suuri, pysähtyneisyys ja volyymi. Hänestä kuvittaminen ja kuvataide onkin erilaisten suhteiden tutkimisena. Kordelinin säätiön apurahalla toteutetut kuvitukset kahteen kirjaan, Unohdettuun Ötökkäkirjaan ja Minä, kissa –kirjaan, ovat niin ikään luontoon ja eläimiin liittyviä.

Perinteistä käsityötä

Kuvittaminen on Savtchenkolle käsityötä. Hän työskentelee pääasiassa käsin ja hyödyntää työssä erilaisia materiaaleja. Erityisen rakas tekniikka on akvarelli, johon hän yhdistää myös peiteväriä, tussia tai puuvärejä. Akvarellimaalausta Savtchenko kuvailee herkäksi, mutta palkitsevaksi lajiksi. Lastenkirjojen kuvitukset hän tekee kuitenkin akryylimaalilla. “Akryyli mahdollistaa useiden läpikuultavien kerrosten käyttämisen, kokeilemisen ja voimakkaat kontrastit ja sallii virheet. Savtchenko on kokeillut kuvittamista myös digitaalisesti, mutta toivoo voivansa työskennellä tulevaisuudessakin perinteisillä tekniikoilla. “Koen materiaalisuuden tärkeäksi, fyysisen kuvan tekeminen on vuorovaikutusta fyysisen maailman kanssa”, Savtchenko miettii.

Mutta mistä voi tunnistaa hyvälaatuisen kuvituksen? Savtchenko näkee laadun avaimena hyvän tekniikan ja merkityksellisyyden. “Korkeatasoinen kuvitus on mielestäni sekä teknisesti että sisällöllisesti laadukas. Parhaimmillaan kuvitus kommunikoi selkeästi viestinsä katsojalle ja avaa tämän lisäksi kuvitettavasta aiheesta jotakin uutta, jotakin, mitä esimerkiksi teksti ei kerro. Kuvitus voi parhaassa tapauksessa viitata myös muihin aiheeseen liittyviin merkityksiin ja rakentaa näin siltoja asioiden välille. Kyse on siis on pitkälti mielikuvilla pelaamista, ja hyvä kuvitus käyttää onnistuneesti mielikuvia viestin välittämiseen.”

Taikuuden hetkiä

Kordelinin säätiön apurahalla toteutetun Unohdetun ötökkäkirjan ja Minä, kissa -kirjan kuvittamista Savtchenko kuvailee intensiivinen jaksoksi.  Minä, kissa -kirjassa haastavinta oli taustatyön ja referenssien määrä. “Oli tutkittava otettava huomioon esimerkiksi eri kulttuurit ja aikakausien arkkitehtuuri ja muu ympäristö. Nämä visuaaliset elementit täytyi sisällyttää kuvitukseen”. Unohdetun ötökkäkirjan kuvituksessa haastavimmaksi Savtchenko koki ötököiden ulkonäön ja niiden olemuksen kuvaamisen yhdistäminen kirjan päähenkilöiden Melesin ja Vesperin, kuuluisan tutkijan ja tämän apulaisen tarinaan.  Molempien kirjojen osalta palkitsevinta Savtchenkolle oli kun kirjojen maailmat oli herätetty onnistuneesti eloon ja kuvitustyö valmistui. Kissat näyttivät omilta itseiltään ja ötökkäkirjan maisemat tuntuivat todellisilta. “Koen kuvitustyön parissa paljon sellaisia taikuuden hetkiä, kun jokin, mitä ei äsken ollut olemassa, tulee olemassa olevaksi. Suhtaudun jokaiseen kuvaan melko vakavasti ja jokaisen kuvan tekemisen aikana koen hitusen muuttuvani ihmisenä.”

Säätiöiden myöntämien apurahojen merkitystä Julia Savtchenko kuvaa ratkaisevaksi lastenkirjojen kuvitustyössä. Laadukas kuvittaminen muiden töiden ohessa on hankalaa. “Unohdetun ötökkäkirjan ja Minä, kissa -kirjan kuvittaminen oli täysin riippuvaista saamastani apurahasta. Sain keskittyä vain kuvitustyöhön ja käyttää kaikki voimavarani mahdollisimman laadukkaan työn tekemiseen”.

Unohdettua ötökkäkirjaa Savtchenko suosittelee luettavaksi erityisesti ihmisille, jotka pitävät pienten asioiden pohdiskelusta ja merkityksillä leikkimisestä. Vaikka kyseessä on lastenkirja, suosittelee hän sitä myös aikuisille. “Tavoitteenani on ollut käsitellä yleisinhimillisiä aiheita ja toivon, että kirjalla voi olla annettavaa kenelle tahansa. Pari tuttuani on suunnitellut lukevansa kirjaa lapselleen, joka pelkää ötököitä, ja toiveissa on, josko kirja voisi liennyttää lapsen pelkoja. En ole vielä kuullut onko yritys tuottanut tulosta.”

Kuka?

  • Kuvittaja, kuvataiteilija Julia Savtchenko
  • Puoliksi ukrainalainen. Kuvitustyyli sisältää paljon slaavilaisen kuvamaailman elementtejä.
  •  s. 1987
  • Hiusten pituus pohkeeseen saakka.
  • Tsemppaa itseään Ukrainan vuoden 2018 Euroviisu-kappaleella ”Under the ladder”.
  • Pitää työpöydällä omaa, epäluuloisen näköistä lapsuuskuvaa muistuttamassa mistä on tulossa ja auttamassa pysymään reitillä.
  • Kordelinin säätiön apurahalla (2019) kuvitukset kirjoihin Unohdettu ötökkäkirja ja Minä, kissa

Teksti: Julia Savtchenko (toim. Saara Terva)
Kuvat: Julia Savtchenko


Tieteen ja kulttuurin tekijöitä 9/2020 | 2.10.2020