Kirjailija, kääntäjä Kari Aronpuro

Utelias mieli ei pysähdy

"Työt poikivat aina uusia töitä, niin se on mennyt tähän päivään asti, vaikka joskus matka on ollut pitkä."

Runoilija Kari Aronpuro on palannut urallaan sinne, mistä lähti.

Kari Aronpuro on kirjailijana poikkeuksellisen palkittu ja kiitetty. Jo hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Peltiset enkelit (1964) sai J. H. Erkon palkinnon. Viime vuosina Aronpuro on vastaanottanut Alfred Kordelinin säätiön palkinnon (30 000 €) lisäksi useita pienempiä palkintoja.

Se johtuu vuosikymmenten mittaan kertyneen arvostuksen lisäksi työn jatkumisesta näihin päiviin asti. Kordelinin säätiö korostaa palkintoperusteissaan Aronpuroa (s. 1940) kokeellisen runouden edelläkävijänä ja nuorempien runoilijapolvien suurena inspiroijana, mutta merkittäväksi pontimeksi mainitaan myös Ezra Poundin Pisan cantojen käännös (2018). Se huipentaa pitkän uran ja tuo klassikkorunoilijan uudelleen päivänvaloon.

Työpaikat kirjastoissa

Runoilijuuden ohessa Aronpuro teki 42 vuoden uran kirjastossa. Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1960-luvulla tutkinnon opiskellut Aronpuro sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa yliopiston kurssikirjastosta. Siellä hän näki tietokirjallisuuden koko laajuudessaan, niin kysytyt kuin marginaaliset teokset, mitä erikoistuneimmat ja mitä merkillisimmät. Hän oppi etsimään harvinaisia aineistoja ja nauttimaan niiden erityisyydestä.
Aronpuron myöhemmät työpaikat olivat muun muassa Rääkkylän, Kemin Syväkankaan ja Tampereen kirjastoissa. Nyt hän asuu Reima ja Raili Pietilän suunnitteleman Metso-kirjaston vieressä.
Kirjallisuuden ekosysteemien ja kerrostumien kohtaamisesta on sittemmin ollut valtavasti hyötyä runoilijalle, joka ”tutkii runojen sekä muidenkin tekstien olemusta, niiden ilmaisukeinoja ja merkityksenmuodostuksen prosesseja”, joka ”käyttää mielellään valmiita, jo olemassa olevia tekstimassoja ja törmäyttää niitä toisiinsa”, jonka ”tekstien rihmastot keskustelevat keskenään ajoittain villilläkin tavalla”.
”Toisille kirjastossa uran tehneille kirjailijoille työ on ollut riippa, minulle kirjat ja kirjastot ovat lähinnä tuoneet valtavasti iloa.”
Aronpuron esikoisteos Peltiset enkelit syntyi nuorena, kirjailija oli hädin tuskin muuttanut pois kotoa.
”1960-luku oli energistä aikaa. Suomessa oli kivaa, Prahassa ei. Paljon julkaistiin, leikin ja vapautumisen hengessä. Varsinkin Eeva-Liisa Manner vaikutti minuun vahvasti runoudellaan ja ihmisenä.”

Aarteet seuraaville kirjailijapolville

Aronpurokin heräsi uskomaan kielenvapauteen. Että mieli voi luoda mitä vain maan ja taivaan väliltä. Tätä asennetta kuvaavat Aronpuron kirjojen nimetkin, esimerkiksi Kiinan ja Rääkkylän runot (1972), Vähäfysiikka (1981), Kirjaimet tulevat (1986) ja Pomo:n lumo (2000).

Aperitiff – avoin kaupunki (1965) alkaa saavuttaa klassikon aseman, siitä ilmestyi laajennettu uusintapainos 2016 ja Jyväskylän yliopistossa kirjasta pidettiin seminaari.
Kollaasiromaanissa Aronpuro löysi tapansa käsitellä valmiita tekstiaineksia yllättävästi ja hauskasti. Romaanista kuten myöhemmistä runokokoelmistakin tuli aarre seuraaville kirjailijapolville. Kaikkiaan Aronpuro on kirjoittanut kolmisenkymmentä teosta, ja hänen tuotannostaan on julkaistu kokoelmat Selvää jälkeä ja Retro 1964–2008.

2010-luvulla Aronpuro on vapautunut päivätyöstään ennen kaikkea kääntämään runoutta. Tämän merkitystä nykyaikana ei voi ylikorostaa. Aronpuron kääntäminä ovat ilmestyneet Poundin lisäksi muun muassa Werner Aspenströmin Vuosikertomus: runoja kuudelta vuosikymmeneltä (2011), Hans Magnus Enzensbergerin Mausoleumi: 37 balladia edistyksen historiasta (2013) ja David Marksonin Lukijan luomislukko (2015, Silja-Maaria Aronpuron kanssa).

Moni muistelee ”Oodia Singerille”

”Työt poikivat aina uusia töitä, niin se on mennyt tähän päivään asti, vaikka joskus matka on ollut pitkä. Eeva Liisa Mannerilla – Eeva Liisa -täti kuten kunnon ihmisenä puhuttelin vanhempia ihmisiä – oli tapana kääntää kokoelmiensa loppuun aina jotain maailmalta ja tein saman Peltisissä enkeleissä. Käänsin Paul van Ostaijenin ”Oodin Singerille”. Nyt kun kotona ei ole hoidettavana kuin kissa, olen alkanut taas kääntää van Ostaijenia.”

Van Ostaijen (1896–1928) oli nuorena kuollut belgialainen, hollanninkielinen dandy-runoilija, jota ei ole käännetty Aronpuron yksittäisen runon lisäksi suomeksi. Työn alla oleva ”Miehitetty kaupunki” (Bezette stad, 1921) on typografisen runouden klassikko, joka on vaikuttanut modernismiin, dadaismiin ja surrealismiin – ja saanut niistä vaikutteita. Flaamien itsenäisyyttä kannattanut van Ostajien asui ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuosia Berliinissä ja kiinnittyi nopeasti osaksi kansainvälistä kirjallista avantgardea.

Aronpuro tekee ”Miehitetyn kaupungin” ja van Ostajien postuumisti julkaistujen runojen kanssa perusteellista työtä. Hän on tutkinut alkutekstin lisäksi saksan- ja englanninkielistä käännöstä ja muodostaa niiden kautta omaa synteesiään. Nyt käännöksen ensimmäinen versio alkaa valmistua.
Kulttuurin pitkiä häntiä kuvaa, että 20 vuotta sen jälkeen kun ”Oodi Singerille” -runo ilmestyi Peltisissä enkeleissä, se julkaistiin äidinkielen oppikirjassa. Sen jälkeen moni on muistellut Aronpurolle, miten he ovat lukeneet mieleenpainuvan käännöksen lapsena.

Intohimo semiotiikkaan lähti Kemin kirjaston kirjasta

Aronpuro löysi aikoinaan van Ostajienin kootut teokset yhtenä niteenä sattumalta Amsterdamista – ja nyt kirja notkuu joka päivä työpöydän kulmalla. Tämä tekee asioiden merkityksen mittaamisesta vaikeaa. Kirjojen lainausmäärät eivät kuvaa niiden merkitystä, vaan muutaman hyvän lukijan pitäisi riittää. Aronpurolla on osuva esimerkki.
”Kemin kaupunki oli aikoinaan vauras, koska paperiteollisuus menestyi. Se näkyi kaupungin taloudessakin ja sain tehdä Syväkankaan sivukirjastossa vapaasti hankintoja. Myöhemmin runoissani näkynyt intohimo semiotiikkaan lähti Kemin kirjaston kirjasta, jonka valitsin hankittavaksi muuten vain, vaikka mietin, että ei tuota moni lainaa. Myöhemmin aloin selata sitä ja ihastuin niin, että vein takahuoneesta kotiin ja lopulta ostin omaksi.”
”Ensimmäiset kirjani olivat kokeellisia, mutta omalla laillaan. Varsinkin 1980-luvun kokoelmissa näkyy sitten semioottinen käänne ja innostukseni mannermaiseen filosofiaan kuten Michel Foucault’hon. Ajattelen nyt, että palasin niiden kautta alkupisteeseen.”

Kuka?

  • Kirjailija, suomentaja Kari Kalervo Aronpuro
  • s. 1940 Tampereella
  • .Työskennellyt kirjastoalalla yli 40 vuotta.
  • Vuonna 1964 ilmestyi Aronpuron esikoisteos, runokokoelma Peltiset enkelit. Hän sai teoksesta J. H. Erkon palkinnon
  • Alfred Kordelinin palkinto 30 000 euroa vuonna 2020 elämäntyöstään suomalaisen kokeellisen runouden edelläkävijänä ja nuorempien runoilijapolvien suurena inspiroijana

 

Teksti: Ville Hänninen
Kuva: Eriika Ahopelto/Aamulehti

 


Tieteen ja kulttuurin tekijöitä 4/2022 | 8.4.2022

Juttu on julkaistu aiemmin säätiön vuosikertomuksessa 2021.