Kun yhdistetään vuosisatoja vanha ryijyperinne ja ikivanha keramiikkaperinne, syntyy jotain uutta.
Marianne Huotarin keramiikkaryijyt siirtävät ryijyä kolmiulotteiseen suuntaan ja saavat sen lähenemään veistoksia.
‒ Halusin tuoda ryijyn seinältä veistosmuotoon, kohti modernimpaa ilmaisua. Kutsun töitäni keramiikkaryijyiksi, sillä haluan pitää yllä suomalaista ryijyperinnettä, mutta uudella tavalla, tekstiilimuotoilija Marianne Huotari määrittelee. Huotarin keramiikkaryijyissä ryijyn nukat ovat keramiikkaa. Aivan kuten perinneryijyn valmistus, keramiikkaryijynkin tekeminen on hidasta ja meditatiivista.
‒ Ryijyperinne näkyy minulle juuri prosessissa. Ryijyhän lähtee liikkeelle lampaiden keritsemisestä, villojen kehräämisestä ja värjäämisestä. Minä aloitan savimöykystä, josta muovaan yhden nukan eli keramiikkapalan kerrallaan. Sitten lasitan ja poltan ne, ja solmin palat käsin kiinni, Huotari piirtää kuvaa työskentelystään. Yksitellen kuten ryijyn nukat – lanka on vain metallilankaa ja taustakangas teräsverkkoa.
Apuraha mahdollisti tekniikan kehittämisen
Huotari sai Kordelin säätiöltä apurahan keramiikkaryijyn tekniikan kehittämiseen. ‒ Olen etsinyt uudenlaisia tekstuurivaihtoehtoja ja pintoja. Olen myös kehittänyt kokonaisuutta: teosten taustalevyjä helpommin siirreltäviksi, lähetettäviksi ja ripustettaviksi. Tämä kaikki luo teoksen kokonaisuuden. Apurahakausi mahdollisti myös assistentin palkkaamisen osaksi viikkoa. Hän valmistaa keramiikkanukat, mikä helpottaa työskentelyä huomattavasti.
‒ Olen pystynyt tekemään suurempia teoksia, ja niitä on toivottavasti tulossa lisää. Haaveilen koko ajan teosten koon suurentamisesta. Samalla Marianne Huotari on lisännyt teoksiin kolmiulotteisuutta. Se on vaatinut lisää testausta ja kokeiluja. ‒ Olen käsin tekijä. Otan materiaalia ja alan muotoilla sitä. Pidän tietynlaisesta suunnittelemattomuudesta. Siitä, että värit kutsuvat ja pinnat lähtevät rakentumaan. Siitä tulee villejä, kiinnostavia juttuja.
Kiinnostusta Japanissa
Keramiikkaryijyn ajatus pälkähti Aalto yliopistosta tekstiilimuotoilijaksi valmistuneen Marianne Huotarin päähän keittiön pöydän ääressä mummolassa, kun hän oli voittanut ryijysuunnittelukilpailun ja kirjoitti voittajatyöstä ohjeistusta. Tämä nukka ja väri tähän…
‒ Aloin yhtäkkiä miettiä, voisiko nukan korvata jollain muulla materiaalilla. Olin tutustunut opiskelujen loppumetreillä keramiikkaan ja innostunut siitä kovasti. Jospa tekisi keraamisia nukkia?
Ensimmäinen keramiikkaryijy valmistui 2016. Sen jälkeen Huotarin ryijyjä on ollut esillä varsinkin Japanissa, jossa keramiikalla on erittäin pitkät perinteet ja sen työläyttä arvostetaan. Sieltä saatu palaute on ollut rohkaisevaa: on raikasta nähdä keramiikalle uudenlaista, rohkeaa käyttöä. Siellä Huotarin teoksia voi myös ostaa paikallisesta verkkokaupasta.
Marianne Huotari on onnistunut tuomaan keramiikkataiteeseen jotain uutta, näyttämään ikiaikaisen materiaalin toisessa valossa.
Kuka?
- Keramiikka- ja tekstiilitaiteilija, muotoilija Marianne Huotari
- Perusti STUDIO Smoon vuonna 2015
- Kordelinin säätiön puolivuotisapuraha taiteelliseen työskentelyyn, erityisesti keramiikkaryijyjen tekniikan kehittämiseen
- Työskentelee Finartella
- Instagram @mariannehuotari
Teksti: Riitta Gullman
Kuvat: Anna Autio