Keskusteleva lukeminen on todettu toimivaksi oppimistavaksi. Multilingua-hanke kartoittaa maahanmuuttajataustaisten lasten kielellistä oppimista dialogisissa tilanteissa.
Puolessavälissä oleva, Kordelinin säätiön rahoittama Multilingua-hanke tutkii maahanmuuttajataustaisten, 4–9-vuotiaiden monikielisten lasten kielellistä kehitystä.
Yhtenä menetelmänä on pienryhmäinterventio. Lasten kielellistä ymmärtämistä, lukemista ja kielen tuottamista tutkitaan ryhmätilanteissa. Kielen oppiminen ja käyttö tapahtuu aina käytännön tilanteissa. Tutkimuskysymysten kautta on tarkasteltu muun muassa monikielisten lasten suomen kielen kehitystä kieliopin ja ääntämisen sekä kielenkäytön tasoilla.
”Hanke alkoi pilottina jo vuonna 2015. Laajempaa aineistoa aloimme kerätä pienryhmissä vuonna 2017”, kertoo hankkeen vastuullinen tutkija Minna Laakso.
Monia lapsia on tutkittu ja seurattu jo viiden vuoden ajan. Mukana on ollut viisi väitöskirjatutkijaa, jotka ovat selvittäneet muun muassa suomen kielen äänteiden ja sanojen omaksumista ja niiden yhteyttä lukutaitoon. Sujuva lukeminen on edellytys luetun ymmärtämiselle.
Keskustelevaa lukemista on tutkittu vähän
Väitöskirjatutkijoiden lisäksi mukana on yliopistotutkija Minnaleena Toivola, joka on keskittynyt interventiotutkimukseen. Tässä hankkeessa se pohjaa dialogiseen eli keskustelevaan lukemiseen.
”Keskusteleva lukeminen on todettu toimivaksi oppimistavaksi myös monikielisillä lapsilla. Sitä ei kuitenkaan ole tutkittu Suomessa aiemmin, ja kansainvälisestikin sitä on tutkittu yllättävän vähän”, Toivola kertoo.
”Huomasimme jo pilotissa aikoinaan, että ryhmätyöskentelyyn osallistuneiden lasten kielellinen ymmärtäminen oli parempaa kuin muiden. Halusimme tutkia sitä lisää”, Laakso täydentää.
Multilingua-hanke toimii yhteistyössä muun muassa Helsingin kaupungin ja Lukukeskuksen kanssa. Yhteys Helsingin kaupungin pedagogisiin asiantuntijoihin mahdollisti käytännön tutkimuksen sellaisessa päiväkodissa, jossa valtaosa lapsista ja osa henkilökunnastakin on ensikieleltään ei-suomenkielisiä.
Keskustelevan lukemisen menetelmän käyttöönotto ja vaikutusten seuraaminen on helpompaa sellaisessa päiväkodissa, jossa suomen kielelle altistuminen on vähäisempää. Kaikki kielenkäyttötilanteet kuvataan, videoidaan ja äänitetään.
”Teemme perheiden kanssa yhteistyötä. Ilman heidän lupaansa ei tietenkään tutkita mitään, mutta muutenkin yhteistyö auttaa tutkimaan monipuolisemmin. Auttaa se tietysti lasten oppimisen kehittämisessäkin”, Toivola korostaa.
”Tutkimusryhmässäni on paljon somalinkielisiä lapsia. Heidän tukenaan on kaupungin puolelta ollut somalinkielinen ohjaaja, joka auttoi kertomalla hankkeesta perheiden omalla kielellä. Lasten vanhemmat ovat pitäneet tärkeänä myös muuta kuin kotona puhuttua kieltä ja olleet muutenkin kiinnostuneita tutkimuksesta. Kukapa ei haluaisi lisätietoa omasta lapsestaan…”
Haasteet liittyvät sanavarastoon ja äännekestoihin
Tutkimukset osoittavat selvästi, että vielä esikouluiässä monikieliset lapset jäävät suomen kielen taidoiltaan jälkeen niistä lapsista, jotka puhuvat suomea ensikielenä. Tavoitteena on herätellä lapsissa monipuolista, aktiivista kielenkäyttöä.
”Haluamme saada kaikki lapset todella juttelemaan suomeksi ja käyttämään kieltä niin monipuolisesti kuin mahdollista. Aktiivinen kielen käyttäjä ei vain kuuntele ohjeita ja noudata niitä vaan osallistuu”, Laakso kiteyttää.
”Dialogisessa tilanteessa aktivoimme lapsissa muutakin kuin ihan jokapäiväistä sanastoa. Mietimme sanaston merkitystä elämässä ja selvitämme samalla kielitaidon rajoja. Heidän kielitaitonsa on vaihteleva. Käytämme esimerkiksi kirjoja yllykkeenä siihen, että lapset pääsevät monipuolisesti käyttämään suomen kieltä pienryhmän keskustelutilanteissa.”
Kielenkäytön haasteet liittyvät esimerkiksi kaksoiskonsonantteihin, pitkiin vokaaleihin ja suomen kielen äänteiden kestojen erotteluun.
”Jo yhdenkin äänteen ero tuottaa erilaisia merkityksiä”, Toivola muistuttaa. Hän tarkoittaa sanoja kuten ”tuli-tuuli” tai ”muta-mutta” (kahdentuvin vokaalein ”muta-muuta”).
Noin yhdeksänvuotiaana erot tasoittuvat, mutta vain puhekielessä. Ensikielisten sanasto säilyy laajempana, ja myös monikielisten lasten lukemisen sujuvuudessa on enemmän ongelmia.
”Interventioon osallistuneet lapset pärjäävät puheella ja ymmärtävätkin sitä melko hyvin. Lukemisen ja kirjoittamisen taidot voivat kuitenkin laahata vielä kolmannella luokalla yllättävän paljon perässä. Jos lapsen kotona ei puhuta suomea, syntyy takamatkaa. Ryhmätuokio kerran tai pari viikossa ei riittänyt niille, joilla oli enemmän vaikeuksia.”
Silmänliikekoe tuottaa dataa
Päiväkodeissa tehty tutkimus ei jää vain niiden seinien sisälle vaan pitkittäisseurannan tuottamaa aineistoa hyödynnetään väitöskirjojen yhtenä aineistona. Lisää julkaisuja onkin tulossa lähivuosina.
Esimerkiksi Anu Saaren väitöskirjassa käytetään päiväkodeissa tuotettua keskusteluaineistoa. Sen yhtenä menetelmänä on käytetty silmänliikekoetta hiljaisen lukutehtävän aikana. Näin voi analysoida lukemisen kognitiivisia prosesseja.
”Kielen kehityskaaresta monikielisillä lapsilla ei ole kovin paljon tutkittua tietoa. Silmänliikkeiden kuvaaminen tuottaa sitäkin tarkoitusta varten dataa: kuinka nopeasti lapsi lukee, kuinka monta kertaa hänen pitää palata virkkeessä tai kappaleessa takaisin, millaisia silmänliikkeet ovat, miten pitkiä lukemisen keskeytykset ovat ja niin edelleen”, Laakso kuvaa.
Teksti: Ville Hänninen
Kuva: Miikka Pirinen