In vitro -teoksen teemana on sairaus, iäisyys, loppu.
Sävellystyö voi lähteä liikkeelle odottamattomista yhdistelmistä, kuten säveltäjä Perttu Haapasen muusikko Pekka Kuusistolle säveltämä teos viululle ja elektroniikalle. Aluksi sitä määrittelivät Kuusiston persoona sekä se, että Kuusisto ajatteli Hiljaisuus-festivaalin tilaamaa teosta pariksi Béla Bartókin sooloviulusonaatille.
Tästä lähti käyntiin prosessi, jonka lopputuloksen syntyi In vitro -teos. Siinä yhdistyy monta elementtiä, monta taidemuotoa.
‒ Bartók kuoli syöpään. Tämä fakta yhdistyi näkemiini valokuvaaja Maija Tammen kuviin: hän on kuvannut mm. sädehoitonaamioita. Keräsin myös suomen kielen vanhoja, sairautta merkitseviä sanoja. Teos alkoi laajentua ja muotoutua siihen suuntaan, Haapanen kertaa alun impulsseja.
Teemana sairaus
Tekstistä ja sairauden teemasta tuli konserton olennainen osa. ‒ Pekka käyttää soittaessaan ääntään, puhetta, yhtenä osana musiikkia. In vitro -teoksen tekstissä leikitään kielellä lapsi tavoin. Samalla mukana on aikuisen näkökulma syöpä-aspektin kautta. Tekstin voi ajatella kuvaavan sitä, millaisia puhehäiriöitä sairaus voi ihmiselle aiheuttaa. Siitä tuli aika dadaistinen.
Aineksia tuli vielä Haapasen rakkaudesta suomen kaksoiskonsonantteihin. Ne soivat. Niitä voi pidentää periaatteessa kuinka paljon tahansa ilman, että sanan merkitys muuttuu. Lopulta äänne kuitenkin sammuu ja päättyy tyhjyyteen.
‒ Tyhjyys voi periaatteessa kasvaa äärettömyyteen. Teoksessa on kyse iäisyydestä tai lopusta. Kukin voi ajatella sen kuten haluaa, Haapanen pohtii. Vielä löytyy yksi kielellinen tulokulma, sanan syöpä alkuperä. Muista kielistä poiketen suomen kielessä syöpä-sanan takana on merkitys syödä. Ajatus tästä vei Haapasen hyvin konkreettisesti syömisen ääniin.
Hän kuitenkin etäännyttää tutut äänet käsittelemällä niitä elektronisesti. Äänten yhteys syömiseen katoaa, ja syntyy jotain oudosti kiehtovaa. Myös Kuusiston viulun sointia ja hänen ääntään muokataan elektronisesti konsertin aikana.Teokseen kuuluu vielä improvisaatio-osa. Kun Kuusisto esitti teosta kantaesityksen jälkeen Meidän Festivaalilla heinäkuussa 2018, se muuttui hieman. Kolmas esitys oli syyskuussa Lontoossa, Wigmore Hallissa: jälleen hieman erilainen.
Musiikki + kuva = ehkä jotain uutta?
In vitro on yksi kolmesta teoksesta, joita Haapanen työsti Kordelinin säätiöltä saamansa apurahan turvin. Freelance-säveltäjälle apurahat ovat tärkeitä, sillä työprosessit ovat pitkiä. Sooloteoksen työstäminen vie kuukausia, orkesteriteos helposti vuoden.
Perttu Haapasta pidetään säveltäjänä modernistina, jossain kohti postmodernistina. Itse hän ei halua sulkea itseään mihinkään ismiin.
‒ Olen kokeilemassa ja yhdistämässä muita taiteen alueita. Miten käyttäisin kuvaa säveltäjänä? Olisiko kuvan yhdistäminen musiikkiin erilaista kuin kuvataiteilijalla, joka yhdistää musiikkia kuvaan?
Kuka?
- suomalaisen taidemusiikin säveltäjä, musiikin maisteri Perttu Haapanen
- s. 1972
- Kordelinin säätiön 12 000 euron apuraha puolen vuoden sävellystyöhön
- Musiikin aika -festivaalin taiteellisena johtajana 2009–2013
Teksti: Riitta Gullman
Kuva: Maarit Kytöharju