"Toisenlaisen kielen ja kirjoitusjärjestelmän opiskelun kautta avautuu erilainen ajattelutapa. Se on klassisella tavalla sivistävää", sanoo japanologi.
Tärkeää olla ulkopuolinen
Raisa Porrasmaasta on sittemmin kasvanut Japanin historiaan, kirjallisuuteen ja kulttuuriin perehtynyt tietokirjailija ja kääntäjä. Uusin tietokirja ilmestyi syksyllä 2019, ja seuraavat kaksi ovat muhimassa. Hän myös opettaa japanin kieltä kesäyliopistossa ja Japanin kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Erilaisuus ja ulkopuolisen tarkkailijan asema tekevät Japanista loputtoman kiinnostavan Porrasmaalle. Hän on asunut maassa yli seitsemän vuotta, mutta on ulkopuolinen. Välimatka antaa vapauksia. ‒ Japanilaisen yhteiskunnan erittäin kovat vaatimukset eivät kohdistu minuun. Se on tärkeää. Tärkeää on myös oppia uusia ajattelutapoja. Avain on kieli. ‒Kun opiskelee rakenteeltaan ja kirjoitusjärjestelmältään täysin indoeurooppalaisista kielistä poikkeavaa kieltä, avautuu toisenlainen ajattelutapa. Se on sivistävää. Porrasmaa kertoo esimerkin. Japanin kielessä on valtavasti samalla tavalla ääntyviä sanoja, joilla on useita merkityksiä. Pelkästään kuuntelemalla puhetta ei voi aina tietää, mitä puhuja tarkoittaa, sillä eron näkee vain kirjoitusmerkeistä ja niiden suhteista toisiin merkkeihin. Tämän takia Japanissa ei suosita äänikirjoja. Kirjat täytyy lukea.
Arjen lohdullisuutta
Porrasmaa on yksi harvoja Japanin nykykirjallisuuden kääntäjiä Suomessa, välittäjä kulttuurien välillä. Koska hän pystyy seuraamaan japanilaista kirjamaailmaa, Porrasmaa myös vinkkaa suomalaiskustantajille kiinnostavista nimikkeistä. Porrasmaan aloitteesta lähti myös Hiro Arikawan Matkakissan muistelmien kääntäminen, jota Kordelinin säätiö tuki. Kirja kuuluu genreen, jota suomentaja kutsuu lohtukirjallisuudeksi. Se on suosittua Japanissa. ‒ Kirjoissa voi olla menetystä ja kuolemaa, mutta samalla arkipäiväisten asioiden tuomaa lohdullisuutta. Sanotaan, että näissä kirjoissa on awarea, kykyä liikuttua ajan kulusta ja hetken kauneudesta, Porrasmaa kuvaa. Sitä on myös Matkakissassa. Siinä päähenkilö, Satoru, matkaa kissansa Nanan kanssa ympäri Japania. He tapaavat Satorun ystäviä vuosien takaa ja etsivät Nanalle, entiselle kulkukissalle, uutta kotia. Syy paljastuu vähitellen.
Romaani ei päästänyt kääntäjää helpolla, sillä kerronnan fokus vaihtelee koko ajan, jopa lauseesta toiseen. Tämä on tyypillistä japanilaiselle romaanille, Porrasmaa huomauttaa. ‒ Toinen haaste oli tekstin kaunokirjallistaminen, sillä alkuteksti on hyvin puhekielinen. Sekin on tyypillistä Japanin nykykirjallisuudelle, eikä toimi suomeksi. Sanotaan, että kääntäjä on onnistunut, kun hän on näkymätön. Matkakissassa kääntäjä on todella häivyttänyt itsensä.
Kuka?
- FM, japanologi Raisa Porrasmaa
- s. 1981
- Kotikaupunki Helsingissä
- Alfred Kordelinin säätiön 6000 euron apuraha vuonna 2018 Hiroo Arikawan Tabineko ripooto -romaanin suomentamiseen japanista
- Japanin historiaan, kirjallisuuteen ja kulttuuriin perehtynyt tietokirjailija ja kääntäjä. Julkaissut Japania käsitteleviä tietokirjoja ja lehtiartikkeleita ja kääntänyt japanista useita kaunokirjallisia teoksia.
- Opettanut japania ja luennoinut Japanin kulttuuria koskevista aiheista erinäisissä oppilaitoksissa, vuodesta 2016 myös Helsingin yliopistossa.
Teksti: Riitta Gullman
Kuva: Konsta Leppänen