Kirsi Kunnaksen syntymästä tulee 2024 kuluneeksi sata vuotta. Akateemikko, runoilija ja lastenkirjailija Kunnas (1924–2021) rakasti lastenkulttuuria ja lapsille esiintymistä muutenkin kuin juhlapuheissa. Hänen Tiitiäis-kirjansa ja Hanhiemon iloinen lipas ovat klassikkoja, ja koulun aapis- ja lukukirjojen vaikutus 1900-luvun suuriin ikäluokkiin ja heidän lapsiinsa oli suuri.

Kunnaksen satavuotisjuhla onkin sopiva tilaisuus tuoda esiin lastenrunouden koko kirjoa ja vahvistaa ajatusta lapsesta aktiivisena toimijana. Lempäälässä sijaitseva Kulttuurikeskus PiiPoo on ottanut kantaakseen Lasten runovallankumous -hankkeen, jonka päärahoitus tulee Alfred Kordelinin säätiöltä ja osarahoitus muun muassa Suomen Kulttuurirahastolta ja Opetushallituksesta. Lisäksi mukana on koko joukko kulttuurialan toimijoita, kustantajia ja teattereita.

Hanketta vetää Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu. Hän nostaa esiin muun muassa Haitulan taikahattu -teoksen, johon sanataidekasvattaja Pia Krutsin on valinnut 32 Kunnaksen runoa. Niiden kanssa vuoropuheluun antautuu kahdeksan nykykirjailijaa, kuten Laura Ruohonen ja Johanna Venho. Kukin on kirjoittanut antologiaa varten uuden runon. Kirjan kuvituksen on tehnyt Jani Ikonen.

”Ne ovat leikittäviä runoja, tehtävineen. Tietysti taustalla on myös halu nostaa Kunnaksen mahtava tuotanto taas kerran esiin. Vaikka Kirsi oli niin rakastettu niin pitkään, meille on jo kasvanut sukupolvi, joka ei tunne hänen runojaan yhtä hyvin. Kaikkien pitää tietää Herra Piipoot ja Tunteelliset siilit!”, Pilvi Kuitu tähdentää ja sanoo Kunnaksen perikunnankin toivoneen, että tekstit jatkaisivat elämäänsä mahdollisimman monipuolisesti.

”Siksi perikunta antoi luvan, että Kunnaksen runot ovat vapaasti esitettävissä alkuperäisessä muodossaan yleishyödyllisissä yhteyksissä vuosina 2024 ja 2025.”

Tavoitteena arkinen suhde runoihin

Juhlavuonna on luvassa myös Kunnaksen runoihin pohjautuva Haitulan taikahattu -lastenteatteriesitys ja Pikku Kakkosessa esitettävä lastenrunosarja.

Haitulan taikahattu -kirja jaetaan kaikille koulutaipaleensa syksyllä 2024 aloittaville lapsille. Sen sanataidetehtävät innostavat heitä kirjoittamaan itse.

”Tarkoituksena on aktivoida lapsia pikemminkin kuin kantaa vettä kaivoon. Lasten osallisuus ja kulttuurinen toimijuus ovat molemmat aidosti tärkeitä asioita.” Koetamme vahvistaa lasten tarinankertojuutta esimerkiksi omaelämäkerrallisuuden kautta. On kiinnostava nähdä, millaisia tarinoita lapset rakentavat elämästään ja elinympäristöstään. Toiveena on tietysti, että taiteesta tulisi jo varhain osa heidän elämäänsä: hyvällä tavalla arkista”, Pilvi Kuitu kertoo.

Kun puhutaan alle kymmenvuotiaista lapsista, he ovat kohderyhmänä erilainen kuin sitä vanhemmat. Sosiaalinen media ei ole vielä niin läsnä elämässä. Runolle avautuu silloin vaikutusmahdollisuuksia.

”Toisin kuin joku ehkä voi kuvitella, runo ei ole vaikea vaan aika helppo väline lapsille. Riimit ja rytmit auttavat ja selkiyttävät, mutta myös innostavat. Sillä lailla luontevasti kielellinen ilmaisukin kehittyy.”

Kuitu puhuu positiiviseen sävyyn taiteen lainavalosta, joka valaisee arkea. Hänen mukaansa Kirsi Kunnaksen runoissa ja loruissa on monenlaista syvällisyyttä, joka aukeaa vasta ajan ja toistojen myötä.

”Runoissa on se välitön hauskuuden taso, mutta lisäksi monenlaisia piilomerkityksiä ja sellaista, jonka oivaltaa ehkä vasta aikuisena tai ainakin tulkitsee elämänkokemuksellaan toisella lailla. Harva jos kukaan lukee romaania kymmeniä kertoja, runoihin hullantuessa se on ihan mahdollista. Muistan sen itsekin lapsuudestani.”

Koulutuksella lukuintoa esiin

Tulevaisuutta vahvistaa esi- ja alkuopetuksen opettajille suunnattava Lasten runovallankumous -koulutus. Se kannustaa sanataiteen ja runouden hyödyntämiseen yli oppiainerajojen. Tavoitteena on saada koulutukseen vähintään yksi opettaja jokaisesta Suomen kunnasta. Opettajille järjestettävät koulutuspäivät tarjoavat opettajille esimerkkejä siitä, miten lukuintoa voisi herätellä. Aineisto tulee kaikkien opettajien saataville syksyllä.

Suomen kirjastoihin, lastenkulttuuriin ja kulttuuritiloihin perustetaan myös 2024–2025 runo-olohuoneita. Toiminnallisten näyttelyjen pohjalla ovat Kunnaksen runot ja Jani Ikosen kuvitukset, mutta tärkeässä roolissa on 0–10-vuotiaiden lasten aktivointi runoihin, loruihin ja kertomuksiin.

Taide yhdistää

Monipuolisesti ja -taiteisesti toimiva, vuonna 2005 perustettu Kulttuurikeskus PiiPoo on erikoistunut nimenomaan lastenkulttuuriin ja eri ikäryhmien kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen. Kirsi Kunnas oli alusta lähtien tukemassa siivillään yhdistyksen toimintaa.

Kunnas oli Kuidulle tuttu jo lapsuudesta. Hän asui Ylöjärvellä, jossa Kunnas asui miehensä Jaakko Syrjän ja muun perheensä kanssa. Kuitu muistaa vuosikymmenten takaa tapahtuman, jossa Kunnas oli vieraana poikansa Mikon kanssa. Kuitu kävi lasten runokerhossa siskonsa kanssa, ja Kunnas ihastui ryhmään.

”Teimme porukalla runoja ja riimejä ja esiinnyimmekin Tampereella runokeikalla. Se jäi mieleen yhdistävänä kokemuksena ja on kai yksi syy, miksi olen päätynyt tälle alalle. Kannustukset kannattelevat pitkään ja kritiikilläkin on parhaimmillaan rikastuttavaa painoarvoa, jos se annetaan oikein. Taide voi yhdistää laajastikin, ja niin, että mahdollisimman moni pääsee mukaan.”

Runojen ja lorujen merkitys lapsen kielen kehityksessä on moninainen. Kuidun mukaan lukutaito on yksi asia, esiintyminen ja mielikuvitus toinen.

”Runojen ja lorujen, laajemminkin tarinoiden avulla voi alkaa muodostaa kuvaa siitä, millainen juuri minä olen.”

Lapsilta odotetaan nykyään jo aika varhain melkoista suunnitelmallisuutta. Taide pitää yllä leikin ja omaehtoisuuden horisonttia.

”Vaikka asioita voi aina kehittää ja tehdä paremmin, toisaalta kaikki on ’oikein’. Sanataiteissa voi parhaimmillaan tulla näkyväksi omana itseään.”

Teksti: Ville Hänninen
Kuvat: Kulttuurikeskus PiiPoo

---

Tieteen ja kulttuurin tekijöitä 3/2024 | 17.6.2024