"Rakastan lunta ja jäätä kuten naalikin. Olen kotonani pohjoisissa maisemissa.”
Kimmo Ohtonen kuvaa ilmastonmuutosta uhanalaisten naalien ja paremmin selviytyneiden kettujen kautta
Kimmo Ohtonen on toteuttanut viime vuosina useita näkyviä hankkeita luonnosta. Kuusiosainen Katoava Pohjola (2016) kuvasi 45 minuutin dokumenttielokuvina lajien katoa ja sai jatkokseen kuusi suoraa tunnin lähetystä Ylen Radio Suomessa. Tietokirja Karhu – voimaeläin (Docendo, 2019) nousi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi ja yleisön suosikiksi omakohtaisilla kuvauksillaan ja havainnoillaan metsän kuninkaan elämästä.
Vuonna 2021 Alfred Kordelinin säätiö antoi Ohtosen Bad Dog Production -tuotantoyhtiölle 120 000 euron kokoisen suuren kulttuurihankkeen rahoituksen. Tunturikettu-kokonaisuuden mittakaava onkin Ohtosen aiempia hankkeita suurempi.
Dokumenttielokuva, podcast-sarja ja tietokirja
Vuodeksi 2022 valmistuu dokumenttielokuva, joka esitetään TV1:ssä ja Yle Areenassa loppuvuodesta. Lisäksi samana vuonna on luvassa podcast-sarja, joka kuvaa Suomen luonnon eri ekosysteemejä ja ihmisten suhdetta niihin. Otavan julkaisema tietokirja ”Naalin jäljillä” (työnimi) kertoo Tunturi-Lapin luonnosta narratiivisen tietokirjan keinoin. Näiden jälkeen Ohtonen vetää puhe- ja keskustelutilaisuuksia aihepiiristä kymmenellä paikkakunnalla.
”Työhuoneeni on nyt Tunturikettu-hankkeen pääkallopaikka. Suunnittelen asioita perinteiseen tapaan post-it-lapuilla. Yhdellä seinällä pyörittelen kirjan rakennetta, toisella elokuvan”, Pornaisissa asuva Ohtonen kertoo.
Hän sanoo monikärkisyyden tukevan hankkeen teemoja. Dokumentti visualisoi, kirjassa voi taustoittaa enemmän, podcast ja keskustelutilaisuudet lisäävät vuorovaikutuksellisuutta. Kaikkien eri kanavien on tarkoitus pakata eri tavoin tietoa, niin että ymmärtäisimme paremmin, mitä tällä hetkellä tapahtuu luonnossa ja mikä merkitys luonnon monimuotoisuudella on. Lämpenemisen vaikutukset pohjoisen luonnolle ja siitä riippuvaiselle ihmiselle ovat moninaiset. Ohtonen keskittyy kuitenkin kuvaamaan aihetta tunturiketun eli naalin kautta.
”Kirjassa kuvaan esimerkiksi, mikä on johtanut naalin lähes katoamiseen luonnosta ja millainen ihmisen luontosuhde on ollut vuosisatojen mittaan. Menneitä aikoja romantisoidaan herkästi, mutta ei homo sapiens ole koskaan osannut olla sopusoinnussa luonnon kanssa. Pikemminkin nyt voimme sivistyksen ja hyvinvoinnin lisääntyessä huolehtia ekosysteemeistä, koska meillä on enemmän tietoa ja resursseja”, Ohtonen linjaa.
Katse rajautuu naaliin
Naali valikoitui aiheeksi karuista syistä. Se metsästettiin 1900-luvulla lähes sukupuuttoon Suomesta ja on luokiteltu maassamme äärimmäisen uhanalaiseksi eläimeksi. ”Tunturiluonto on monelle aika vieras, mutta rajaamalla katseen siihen ja naalin elämään näemme tarkemmin. Luonto muuttuu ihmisen toiminnan vaikutuksesta, ja subarktiset alueet näyttäytyvät dokumentaristille peilinä tulevaisuuteen. Sitä kautta voi miettiä laajemmin ihmisen vaikutusta ja mitä voisi tehdä. Mistä naali kärsii pohjoisessa, myös saimaannorppa kärsii etelämmässä.” Naalin vastinpariksi tarinassa asettuu tutumpi eläin, kettu. Naali ja kettu ovat serkkulajeja, koiraeläimiä molemmat.
”Naali on erikoistunut arktisiin olosuhteisiin, jotka ovat kovien muutosten keskellä. Kettu puolestaan on hyvin sopeutuva yleislaji, maailman laajimmin levinnyt maapeto. Näiden kahden tarinaan kiteytyy nykyajan problematiikka ja pääsee ongelmien juurisyihin. Kärjistäen: kettu on hyötyjä, naali kärsijä.”
Tiedon popularisoija ja dokumentaristi
Ohtonen (s. 1981) asui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Isossa-Britanniassa ja törmäsi luontoon keskellä miljoonakaupunkiakin. ”Seurasin aikoinaan elämää ketunpesässä kaverini takapihalla Islingtonissa, Lontoossa. Joimme olohuoneessa teetä ja katsoimme, miten emo imettää poikasiaan. Sillä oli vajan alla pesä pienessä puutarhassa, jonne se kävi hakemassa eri paikoista ruokaa pennuille, rottia ja roskia. Hyvin sopeutuvaista ja kaupunkilaista toimintaa!”
Ohtonen korostaa, ettei ole luontokuvaaja vaan tiedon popularisoija ja dokumentaristi.
”Olen liian sosiaalinen siihen, että kävisin kuvaamassa kolopesijöitä ja kävisin kuukausien poissaolon jälkeen kotona vain kääntymässä. Se ei myöskään ole minun tapani kuvata luontoa. Olen kiinnostunut ihmisistä ja tässä tapauksessa ihmisen vaikutuksesta ja vaikutusmahdollisuuksista.”
”Urani alussa tein yhteiskunnallisempia aiheita. Ehkä sen vuoksi kuvasin Katoavassa Pohjolassa ihmisiä ja luontoa rinnakkain, enkä leikannut ihmistä pois kuten monet Avara luonto -tyyppiset dokumentit tekevät.”
Oma tyyli on löytynyt
Näyttävät luonto-ohjelmat tuntuvat pahimmillaan niin sanotulta disneyfikaatiolta ja inhimillistävät, söpöyttävät ja tarinallistavat luontoa liiaksi. Parhaimmillaan ne valistavat konkretisoimalla.
”Vielä 2010-luvun alussa olin tekemässä Afrikassa dokumentteja, mutta siinä tunsi koko ajan kilpailevansa esimerkiksi BBC:n valtavien resurssien ja kirjaimellisesti satojen muiden kuvausryhmien kanssa ja loppujen lopuksi olin ehkä väärässä paikassa. Nyt olen löytänyt pohjoisen luonnon. Siitä ei todellakaan kerrota liikaa, ja tyylini alkaa muutenkin löytyä.”
Mikä se sinusta on?
”Laaja-alaisten ilmiöiden hahmottaminen ja selittäminen mahdollisimman monipuolisesti ja monikanavaisesti. Samanaikaisesti on osattava rajata. Tässä olen mielestäni oppinut hyväksi: rajaus tiettyyn ekosysteemiin, tiettyyn eläinlajiin, mutta laajojakaan ajatuksia välttelemättä. 2000-luvun tekninen kehitys on hellinyt pienen budjetin toimijoita, koska nykyään pienelläkin kalustolla ja henkilömäärällä voi kuvata kiinnostavia ohjelmia.”
Ohtonen on löytänyt paikkansa. Hän kertoo, että Seitsemän Lontoon vuoden jälkeen myös oma suomalaisuus vahvistui.
”Rakastan lunta ja jäätä kuten naalikin. Olen kotonani pohjoisissa maisemissa.
Englannissa asuessaan Ohtonen oli luontokiinnostuksestaan huolimatta tavanomaisen urbaani nuori kaupunkilainen. Enkä ole vieläkään mikään Havukka-ahon ajattelija. Nautin olla luonnossa, mutta olen myös sosiaalinen kaupunkilaisjannu. Nautin sekä Lontoosta että Norjan Lapin vuorista, sekä ihmisten seurasta että yksin olosta. Moninaisuuden kaipuun toivon näkyvän työssänikin.”
Kuka?
- Dokumentaristi Kimmo Ohtonen, Bad Dog Productions
- Kaksivuotinen Suuret kulttuurihankkeet -apuraha vuonna 2021, 120 000 euroa Tunturikettu -hankkeeseen.
- Hankkeen tiimoilta valmistuu dokumenttielokuva, tietokirja sekä podcast-sarja.
- Seuraa hanketta Insragramissa: @kimmo_ohtonen_
Teksti: Ville Hänninen
Kuvat: Kimmi Ohtonen