Mänty, honka, petäjä. Harva asia tuntuu niin suomalaiselta kuin mänty. Siksi Eeva Terhosen tutkimusaihe havahduttaa. Hän tutkii etelänversosurman leviämistä Suomessa.
Alfred Kordelinin säätiö myönsi 2022 metsämäntyjä sairastuttavan etelänversosurman tutkimiseen 130 000 euron apurahan. Tautia ei ole aiemmin löydetty Suomessa, mutta siitä on tehty viime aikoina havaintoja, joten Luonnonvarakeskus pyysi suomalaisia avuksi näytteiden keruuseen.”Ihmisiltä tuli valtavasti viestejä havainnoista, ja he olivat huolestuneita tilanteesta”, MTT Eeva Terhonen kertoo.
Ensimmäinen etelänversosurman männyille aiheuttama tuho havaittiin vasta kesällä 2021. Syynä on vahingollisen havuparikassienen leviäminen Suomeen. Terhonen on tutkinut tämän vuoden ajan muun muassa, miten laajalle tauti on jo levinnyt. Hän on alkanut selvittää havuparikkaan leviämisreittiä Suomeen ja tapahtuneen seurauksia Suomen oloissa. Tavoitteena on tuottaa metsänhoitosuosituksia taudin vähentämiseksi.
Mistä havuparikkaan tunnistaa? ”Hän on hyvin pörröinen. Hän on valkoinen. Ajan myötä hän muuttuu sitten tummaksi.”
”Ongelmana on, että havuparikasta ei voi tunnistaa kentällä. Se on kotelosieni, joka ei tee silmälle nähtäviä muodostelmia. Sienen itiöt voi nähdä vain mikroskoopilla tai eristämällä laboratoriossa. Sillä lailla havuparikas löytyi, otetuista näytteistä.”
Monimuotoisuus uhattuna
Keski-Euroopassa etelänversosurma on jo yleinen. Terhonen tutki tautia Göttingenin yliopistossa neljä vuotta ennen kuin alkoi työskennellä Luonnonvarakeskukselle Helsingissä. ”Suomessa oireet sekoitettiin aina kuivuuteen. Taustani vuoksi osasin epäillä, että tämän aiheuttaa jokin muu seikka.”
Ilmaston lämpeneminen ja kuivuus nimenomaan vauhdittavat taudin esiintymistä. Sitä ilmenee etenkin vedenpuutteesta kärsivissä männyissä. Oireita ovat esimerkiksi tyveltä ruskettuvat neulaset ja vakavammissa tapauksissa kokonaan ruskettuvat latvukset. Kuumat ja kuivat kesät edesauttavat sienen muuttumista taudinaiheuttajaksi, jolloin se voi pystyä murtamaan puun puolustuskyvyn.
”Keski-Euroopassa kesät ovat hyvin kuivia. Kun esimerkiksi luontaisen esiintymisalueensa ulkopuolelle istutetut männyt stressaantuvat, sieni pystyy iskemään niihin ja tappamaankin. Puiden aineenvaihdunta muuttuu stressistä kuten ihmiselläkin.”
Puhtaasti metsiä ajatellen muutaman männyn kuolema ei kenties ole vakavaa, se voi jopa lisätä monimuotoisuutta. Huolena on perinteisten maisemien muuttuminen ja suoranainen köyhtyminen.
”Mänty on hyvin erityinen puu, koska se sopii kuiville kallioille. Meillä ei ole mitään, millä korvata sitä.”