Antero Koskinen hankki taidekoulutuksensa 1990-luvulla monilla Helsingin taiteilijaseuran ja Taideteollisen korkeakoulun kuvanveistokursseilla. Varsinaiselta koulutukseltaan hän on rakennusmestari. Ammattitaito karttui teoksia tehdessä, ja 1990-luvun kuluessa hän siirtyi päätoimiseksi taiteilijaksi. Koskinen kiinnostui kursseilla kivenveistosta, johon hän oli jo jonkin verran perehtynyt nuoruudessaan Lammilla seuratessaan kotitalon vieressä toimineen kiviveistämön toimintaa. Kiven työstäminen tuntui Koskisesta helpolta. Menin kokeilemaan kivenveistoa, ja jäin sille tielle. Minun tarvitsi vain nähdä, miten tehdään ja pystyin heti tekemään itse. Nuorempana oppiminen olisi ehkä ollut hitaampaa, sillä nuorena pitää oppia myös muodon taju ja löytää taiteellinen näkemys.

Koskinen on käyttänyt veistoksissaan monipuolisesti eri kivilajeja. Hän on viehättynyt etenkin kovista materiaaleista kuten dioriitista, diabaasista ja graniitista, niiden luontaisesta kauneudesta. Usein hän yhdistelee eri kivilajeja ja myös metallia toisiinsa. Koskisen muotokieli on pelkistetyn rauhallinen, huolellisesti viimeistelty ja hienostunut. Jotkut hänen veistoksistaan synnyttävät koostaan huolimatta lähes korunomaisen vaikutelman. Puhdasoppinen minimalisti hän ei kuitenkaan ole. Pitkälle abstrahoitujen veistosten orgaanisissa muodoissa voi nähdä viittauksia ihmiskasvoista vedeneläviin ja luonnonilmiöihin. Myös teosten nimet kertovat niin meren rannoilla tehdyistä havainnoista ja pohdiskeluista kuin veistosten sommitelmallisista alkuideoista.

Kerrostumia-näyttelyssä on mukana kuusi Koskisen teosta. Dialogi (2002) on tehty Carraran marmorista ja dioriitista, Rajapinnassa (2003) Carraran marmorista, Kuunportti (2002) ja Lepotila (2005) dioriitista ja ruostumattomasta teräksestä. Syntytarinassa (2005) on yhdistetty useita kivilajeja. Tähystäjä (2011) on punamustaa Vuosaaren marmoria ja dioriittia.

Teos: Antero Koskinen, Dialogi, 2002

Teoskuva: Vesa Aaltonen
Taiteilijan kuva: Hannele Syrjä