Pasi Karjula opiskeli puusepäksi Petäjävedellä toimineessa Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Valmistuttuaan hän työskenteli useissa puusepänliikkeissä. Taiteen tekeminen alkoi kiinnostaa jo lapsuudessa piirtämisestä innostunutta Karjulaa niin, että hän lähti opiskelemaan ensin 1980-luvun puolivälissä Kankaanpään taidekouluun ja sen jälkeen vuosikymmenen lopulla Kuvataideakatemiaan Helsinkiin. Hän valmistui kuvanveiston linjalta 1991.

Pasi Karjula tunnetaan jyhkeistä puuveistoksista, joita hän on työstänyt pölkyistä perinteisen miehisillä työvälineillä, kuten moottorisahalla, kirveellä ja puukolla. Teoksissa näkyvät niin luonnon omat kuin työkalujen jäljet. Veistän puuta, koska se on tuttu materiaali ja lähellä. Yksi juonne tulee lapsuudesta, maaseudun kulttuurihistoriasta. Puusta on ympäristössäni aina tehty jotain. Karjulan kuvakieli on minimalistinen. Lähes geometriset perusmuodot, jotka muuttuvat veistoksissa yhtä pelkistetyiksi talojen, kirkkojen ja tornien arkkityypeiksi tai oudoiksi ulokkeiksi ovat kertautuvia aiheita hänen taiteessaan.

Moottorisahaveistämisestä on viime vuosikymmeninä tullut maassamme ja ympäri maailmaa suosittu laji. Alan harrastajille järjestetään kursseja ja kilpailuja, myös kansainvälisesti. Karjulan käsitteellisestä, sisällöllisesti monikerroksisesta taiteesta moottorisahaveistäjien teokset eroavat olennaisimmin suppeammassa lähes pelkästään eläinaiheista koostuvassa aihepiirissä ja pyrkimyksessä mahdollisimman suureen näköisyyteen. Siinä veistäjät ovat usein hyvin taidokkaissa teoksissaan onnistuneet hätkähdyttävän hyvin. Myös esittämisen kontekstit eroavat toisistaan. Karjulan teoksia esitellään taidegallerioissa ja museoiden näyttelyissä, moottorisahaveistäjien teoksia taas erilaisissa kilpailuissa ja yleisötapahtumissa.

Kerrostumia-näyttelyssä on mukana kahdeksan Pasi Karjulan teosta. Ne ovat Paukapää (2003), Hi hi hi… (2014) Maailmani (2023), Valtavapuu (2023), 8 kuuta (2024), Pyhäpaikka (2024), Pahapäivä (2024) ja Savupatsas (2024).

Teos ylhäällä: Pasi Karjula, Pyhäpaikka, 2024
Teos alhaalla: Pasi Karjula, Paukapää, 2003

Teoskuvat: Vesa Aaltonen