Mia Hamari on pohjoisen taiteilijoita. Hän on syntynyt Oulussa ja asunut nuoruutensa Simossa, Lapin läänin eteläisimmässä kunnassa. Hamari opiskeli Kuvataideakatemiassa ja valmistui kuvataiteen maisteriksi vuonna 2004. Hän on sekä kuvanveistäjä että taidegraafikko ja taidemaalari. Parhaiten hänet tunnetaan kuvanveistäjänä. Valmistumisensa jälkeen Hamari palasi kotiseudulleen. Hänellä on Simojoen rannalla kotitalo ja piharakennuksessa työtilat. Kesällä työtilana toimii aivan joen rannassa sijaitseva terassi. Elämä pohjoisessa veden äärellä merkitsee hänelle ennen kaikkea henkistä vapautta ja elämän laatua perheen kanssa luonnonläheisessä ympäristössä. Ympäröivä luonto vaikuttaa sekä mieleeni, että tekeillä oleviin töihini. Veistän ulkona ja vuodenajoista riippuen. Aurinko, tuuli, sade ja pakkanen jättävät oman jälkensä puuhun. Valo kesällä tai pimeän aikaan keskitalvella, sen puute heilauttelee ajatuksiani. Ideat töihini tulevat unista, eletystä elämästä ja alitajunnasta.

Kuvanveistäjänä tai kuvanveistelijättärenä, kuten Hamari itseään kutsuu, hänen päämateriaalinsa on puu. Hänen hieman surrealistiset, ilmaisuvoimaiset veistoshahmonsa ovat tunnistettavia nais-, lapsi- ja eläinfiguureita tai ihmisen ja eläimen metamorfooseja. Hamarin työskentelytapa on omintakeinen. Hän liittää puuveistoksiinsa usein erilaisia luonnonmateriaaleja kuten luuta, nahkaa, harjaksia, hiuksia tai kaarnaa sekä metalleja, lasia ja vanhoja käyttöesineitä. Samalla hän nivoo yhteen menneisyyden ja nykyhetken, todellisuuden ja fiktion. Hamari käsittelee teoksissaan ihmisen ja luonnon, muistin, mielikuvituksen ja todellisuuden välisiä suhteita. Kerronnallisten ja unenomaisten aiheiden laaja tunnekirjo ulottuu leikillisyydestä pelottavuuteen.

Kerrostumia-näyttelyssä on mukana seitsemän Mia Hamarin teosta. Ne ovat Koti (2015), Vauva (2016), Valeriana (2021), Memento Mori (2006–22) sekä tänä vuonna valmistuneet Salama, Penikka ja Vanha Sade.