Hannu Riikonen tutustui taiteeseen ja taiteilijaelämään jo lapsuudessaan 1950-luvun alussa Korpilahdella. Paikkakunnalla järjestettiin kesäisin taideleirejä, joiden opettajina toimivat tunnetut ammattitaiteilijat. Riikosen maanviljelijäisä oli kiinnostunut kuvataiteista, ja hän majoitti opettajia kotiinsa. Taiteilijoiden työskentelyä seuratessaan nuorimies ajatteli, että hänkin voisi isompana ryhtyä taiteilijaksi. Isä tyrmäsi myöhemmin vakavammat pohdiskelut taiteilijakoulutuksesta, ja Riikonen haki Ateneumin sijasta Teknilliseen kouluun Helsingissä.

Koulunkäynnin ohessa Riikonen teki esinekollaaseja ja kävi aktiivisesti näyttelyissä. Taidehallin vuoden 1968 Nuorten näyttelyn kantaaottavat realistiset ja surrealistiset teokset tekivät häneen suuren vaikutuksen. Kaksi vuotta myöhemmin hän osallistui jo itsekin viidellä esinekoosteellaan Nuorten näyttelyyn. Riikonen koki ajan yhteiskunnallisen realismin pian ahdistavaksi. Ilmaisun vapaus löytyi surrealismista. Surrealismi on kantava teema koko tuotannossani. Se on niin kaukana reaalielämästä, että sen kautta voi käsitellä kaikkea. André Bretonin Surrealistista manifestia selasin jo pikkupoikana.

Hannu Riikonen tunnetaan värikkäästi maalatuista eläin- ja ihmisaiheisista veistoksista ja reliefeistä. Hänen veistoshahmonsa ovat runsasmuotoisia ja sommittelultaan moniulotteisia. Riikonen on kehittänyt niihin omaperäisen tekniikan. Hän veistää ja koostaa puusta ensin veistoksen perushahmon, jonka hän päällystää kipsillä, solumuovilla ja kankaalla ja viimeistelee akryyliväreillä ja lakalla. Viime vuosikymmenen aikana hänen ilmaisunsa on muuttunut pelkistetympään ja abstraktimpaan suuntaan. Myös kirkkaat värit ovat joissakin teoksissa saaneet väistyä mustavalkoisen väriskaalan tieltä, ja veistokset ovat saaneet neljä lähes samanarvoista fasadia.

Riikosen aihemaailma on laaja. Hän tarkastelee median esiin nostamia teemoja ja globaaleja kysymyksiä ironisesti ja ”karnevalismihenkisesti”, kuten hän itse on lähestymistapaansa kuvannut. Figuratiivisten, esittävien aiheiden värikäs ja eloisa toteutus on saanut kriitikot käsittelemään Riikosen taidetta naivismin viitekehyksessä. Yhtä hyvin hänen suurieleisiä ja koristeellisia teoksiaan voisi tarkastella eräänlaisena nykybarokkina.

Kerrostumia-näyttelyssä on esillä yhdeksän Hannu Riikosen teosta. Ne ovat Globalisaatio (2005), Tyydy osaasi (2005), Afrikka-barokki (2009), Huviretki (2010), Luottamus ja uskollisuus (2012), Pallopeikko (2017), Kuusta kuuleminen (2020), Märehtijä (2021) ja Tanssiva karhu (2022).

Teos: Hannu Riikonen, Tyydy osaasi, 2005

Teoskuva: Vesa Aaltonen
Taiteilijan kuva: Tommi Riikonen