Matti Peltokankaan tie taiteilijaksi on ollut pitkä ja mutkikas. Piirtäminen oli rakas harrastus jo lapsuudessa. Ammattikoulussa hän opiskeli metallialaa ja sai lopulta paikan Hämeenlinnan Kultakeskuksessa kaivertajana. 17-vuotiaana hän kävi lahtelaisen Tapani ”Lito” Lemminkäisen yksityisen taidekoulun grafiikankurssin ja rakensi itselleen etsausprässin. Peltokankaan ystävät lähettivät hänen vedoksiaan Suomen Taideakatemian koulun pääsykokeisiin. Hän läpäisi valintakokeet ja opiskeli Taideakatemiassa ensin kolme vuotta maalausta ja sen jälkeen kaksi vuotta kuvanveistoa. Opiskelun jälkeen hän työskenteli vuosia Heikki Häiväojan ja Kain Tapperin apulaisena.

Matti Peltokangas ei ole juuri viihtynyt julkisuudessa. Hän on antanut haastatteluita harvakseltaan eikä ole muutoinkaan avannut työskentelyään tai yksityiselämäänsä mediassa. Taiteilija on viihtynyt paremmin työhuoneellaan valmistelemassa lukuisia isoja tilaustöitään. Hänen monet julkiset teoksensa ovatkin varmaan tunnetumpia kuin niiden tekijä. Peltokankaan muotokieli ulottuu abstraktista figuratiiviseen. Esimerkiksi 1996 Helsingissä paljastettu tasavallan presidentti Lauri Kristian Relanderin muistomerkki on ei-esittävä. Raahessa 2008 pystytetty presidentti Urho Kekkosen patsas samoin kuin Halikossa 2010 paljastettu kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin (1757–1814) veistos ovat puolestaan näköisteoksia. Peltokangas on käyttänyt veistoksissaan vaihtelevasti erilaisia kivilajeja, pronssia ja puuta. Hänen päämateriaalinsa on kivi. Kivi on ehdottomasti suosikkimateriaalini – se pistää tarpeeksi hanttiin. Kivilaatuja on lukemattomia erilaisista marmoreista lähtien, joten mahdollisuudet ovat rajattomat. Kiven avulla ilmaisu on minulle ominaista, selvää tekemistä. Sen minkä otat pois, otat pois. Kivi on siten aina puhdas materiaali. Joskus sopiva kivilaji löytyy Carrarasta Italiasta, joskus Kotkasta tai Heinolasta.

Tarkkaan harkittu muoto ja rouhea pintakäsittely, tekemisen jälkien näkyminen, on ominaista Peltokankaan ilmaisulle. Moniin teoksiin työstetyt rosoiset, graafiset uurteet keventävät kiven kovaa ja raskasta vaikutelmaa. Kerrostumia-näyttelyssä on mukana kolme Peltokankaan teosta. Merkillinen sade viime yönä (2007) koostuu spektroliitista, graniitista, jaspiksesta ja vihreästä marmorista. Kunnianosoitus kaalille (2013) on marmoriveistos ja Pitääkö olla huolissaan (2025) on tehty spektroliitista ja marmorista.

Teos: Matti Peltokangas, Kunnianosoitus kaalille, 2013

Teoskuva: Vesa Aaltonen
Taiteilijan kuva: Marja Leena Peltokangas