Timo Heino

 

Heinon kummitusmaiset peuraeläimet haastavat kuvanveiston traditioita monella tapaa. Figuureita ei ole tehty kuvanveiston perinteisistä materiaaleista, pronssista, puusta, kivestä tai kipsistä, ei myöskään kierrätysmateriaaleista vaan parafiinistä, polyuretaanista, akryylistä, alumiinista ja teräksestä.

 

IN ENGLISH

SOkea Lauma

Timo Heinon Sokea lauma oli ensimmäistä kertaa esillä ulkotilassa kesällä 2019 Helsingissä. Luonnollista kokoa olevat pitkien hoikkien jalkojen varassa taiteilevat eläinhahmot vaelsivat eri puolilla kaupunkia toukokuusta syyskuulle. Kesäksi 2021 lauma on saapunut Kultarantaan.

Heinon kummitusmaiset peuraeläimet haastavat kuvanveiston traditioita monella tapaa. Figuureita ei ole tehty kuvanveiston perinteisistä materiaaleista, pronssista, puusta, kivestä tai kipsistä, ei myöskään kierrätysmateriaaleista vaan parafiinistä, polyuretaanista, akryylistä, alumiinista ja teräksestä. Materiaalisen maailman tutkiminen onkin keskeinen teema Heinon taiteessa. Metaforisten ja taiteellisten ulottuvuuksien lisäksi aineellisuus on Heinolle hänen oman kertomansa mukaan tärkeää sen sosiaalisten ja poliittisten ulottuvuuksien vuoksi. Figuratiiviset veistokset muodostavat ulkotilassa yleensä kiinteän kokonaisuuden, ja niillä on tavallisesti myös jalusta tai jonkinlainen alusta, joka rajaa ne omaan tilaansa. Heinon peuroja on monta, ne muodostavat lauman, joka on konkreettisesti läsnä samassa tilassa yleisön kanssa ilman erottavia rajoja. Taiteilija voi näyttelykohteissa sijoittaa peurat vapaasti suhteessa toisiinsa. Niillä ei näytä olevan tarkasti määrättyä järjestystä tai etäisyyttä toisistaan, mikä toistuisi eri näyttelypaikasta toiseen. Veistosryhmä on ollut esillä 2019 myös galleriatilassa, mutta puhtaan visuaalisesti teos on vaikuttavimmillaan ulkotilassa valkoisten figuurien ja punaisten varoitusliivien piirtyessä vihreää kasvillisuutta ja sinistä taivasta vasten. Kultarannan näyttelyssä teoksesta on esillä uusi ja ennennäkemätön versio, jossa veistokset ja köynnöskasvit yhdistyvät eläväksi kokonaisuudeksi vuorovaikutuksessa ympäröivän puutarha-arkkitehtuurin kanssa.

Teoksesta avautuvista mielleyhtymistä ilmeisin lienee viittaus luonnon ja ympäristön tilaan, ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin. Aiemmin, 1960- ja 70-luvuilla, näitä zombie-peuroja olisi kenties tarkasteltu oman aikansa uhkakuvien valossa, ja luurankomaiset peurat olisi todennäköisesti liitetty myös ydinsodan uhkaan, räjähdyksen ja säteilyn jälkeisiin näkymiin.

KUKA?

Timo Heino (s. 1962 Tampereella) valmistui 1989 Helsingin Kuvataideakatemiasta, jossa hän opiskeli maalausta ja kuvanveistoa. Heino on myös opettanut Kuvataideakatemiassa 1998–2012 ja sitä ennen Helsingin Vapaassa taidekoulussa 1996–98. Kuvataiteen tohtoriksi hän valmistui 2016.  Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Heino piti 1984. Heino on tehnyt puolenkymmentä julkista teosta, joista mainittakoon Rastilan metroasemalle Helsinkiin 1998 sijoitettu Nonstop, Helsingin Kalasataman asuinalueelle 2014 pystytetty Veteen piirretty viiva ja Vantaan Leinelän asuinalueelle 2017 pystytetty Cosmos. Timo Heinolle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto 1990 ja Opetus- ja kulttuuriministeriön Nuoren taiteen Suomi-palkinto 1997. Ars Fennica -ehdokas hän oli 2003.


s. 1962
Tampere

Opinnot ja tunnustukset
1989
Kuvataideakatemia
1996–1998
opettaja, Vapaa taidekoulu
1998–2012
opettaja, Kuvataideakatemia
2016
valmistunut kuvataiteen tohtoriksi
1990
Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto
1997
Nuoren taiteen Suomi-palkinto
2003
Ars Fennica -ehdokas

Teoksia
1998
"Nonstop" Rastilan metroasemalla Helsingissä
2014
"Veteen piirretty viiva" Helsingin Kalasatamassa
2017
"Cosmos" Vantaan Leinelässä

Taiteilijan kuva: Katja Juurakko

Taiteilijat

Emil
Cedercreutz

Lue lisää

Timo
Heino

Lue lisää

Heli
Ryhänen

Lue lisää

Jenni
Tieaho

Lue lisää

Viktor
Jansson

Lue lisää

Taru
Mäntynen

Lue lisää

Matti
Kalkamo

Lue lisää

Veikko
Myller

Lue lisää

Pirkko
Nukari

Lue lisää


Palaa alkuun