Sadatta toimintavuottaan viettävä Alfred Kordelinin säätiö on myöntänyt Alfred Kordelinin palkinnon kirjailija Kari Aronpurolle, valokuvataiteilija Marja Pirilälle, aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manniselle ja Pohjois-Euroopan ja Baltian kielten professori Anneli Sarhimaalle. Kunkin palkinnon arvo on 30 000 euroa.
Palkintojen lisäksi Alfred Kordelinin säätiö jakoi 3,6 miljoonaa euroa apurahoja tieteeseen ja kulttuuriin. Kaunokirjallisuuteen, kuva- ja näyttämötaiteeseen sekä musiikkiin säätiö myönsi noin kaksi miljoonaa euroa, tieteeseen miljoona euroa ja muuhun yhteiskunnan tukemiseen 0,6 miljoonaa euroa.
Palkintoperustelut:
Kirjailija Kari Aronpuro
Suomalaisen kokeellisen runouden edelläkävijä ja nuorempien runoilijapolvien suuri inspiroija
Kari Aronpuro on tehnyt vaikuttavan uran runouden ja proosan sekä näiden kääntämisen parissa. Tuotannossaan Aronpuro tutkii runojen sekä muidenkin tekstien olemusta, niiden ilmaisukeinoja ja merkityksenmuodostuksen prosesseja. Hän käyttää mielellään valmiita, jo olemassa olevia tekstimassoja ja törmäyttää niitä toisiinsa. Hän viehättyy tarkkailemaan, kuinka ne sekä lyövät toisiaan korville että saavat uusia ja odottamattomia merkityksiä, kun ne asetetaan uuteen yhteyteen. Aronpuron runous on kaukana keskeislyriikasta: tekstien rihmastot keskustelevat keskenään ajoittain villilläkin tavalla. Samalla Aronpuro onnistuu asettamaan lukijan pohdittavaksi tärkeitä filosofisia ja poliittisia kysymyksiä. Hänen varhainen romaaninsa vuodelta 1965 Aperitiff – avoin kaupunki oli aikanaan uusi aluevaltaus kotimaisessa kirjallisuudessa. Se hämmästytti kirjallisuuskenttää oudolla rakenteellaan, mutta sen uudet painokset kuluvat ihastuneiden lukijoiden käsissä vielä tänäkin päivänä. Romaani on suomalaisen kollaasiromaanin tärkein ja keskeisin edustaja. Tapaamme siinä Aronpuron tavaramerkiksi muodostuneen ratkaisun käyttää valmista tekstiainesta luovasti ja humoristisesti. Hän oli keksinyt jo kauan ennen jälkistrukturalismia ja postmodernismia, että ”kielen sana on puoleksi jonkun toisen sana”, kirjailijan sanoja lainataksemme (Kirjaimet tulevat, 1986). Aronpuro on suomalaisen kokeellisen runouden edelläkävijöitä ja nuorempien runoilijapolvien suuri inspiroija.
Aronpuron tuotanto on monen vuosikymmenen mittainen. Kaikkiaan Aronpuro on julkaissut lähemmäs 30 runokokoelmaa, jossain määrin proosatekstejä sekä useita käännöksiä, joista viimeisin, Ezra Poundin Pisan cantot vuodelta 2018, on aivan erityinen kulttuuriteko.
Valokuvataiteilija Marja Pirilä Omaperäinen camera obscura -tekniikan taitajaMarja Pirilä on omaa tietään kulkeva taiteen tekijä. Hän laajentaa valokuvan ilmaisukeinoja taiteen suuntaan omaperäisin keinoin.
Hänen erikoisaluettaan on camera obscura -tekniikka, jota varioidaan monipuolisesti ja yllättävästi. Näin luoduissa valokuvissa sisätilat ja ulkotilat sulautuvat toisiinsa, ja tätä kautta maailmaan aukeaa aivan uusia ulottuvuuksia. Ajoittain Pirilä ottaa mukaan tiloissa asuvat ihmiset, välillä hän taas operoi pelkällä arkkitehtonisella tilalla ja siihen heijastamillaan kuvilla. Kyse ei ole vain teknisestä kikkailusta, sillä heijastuskuvien avulla Pirilä tutkii meidän todellisuuskuvaamme. Hän onnistuu tuomaan esiin myös arkisiin ympäristöihin kätkeytyvää taianomaisuutta. Aika ajoin Pirilä operoi neulanreikäkameralla, josta esimerkkinä on 2002–2004 toteutettu, hitaasti valotettu sarja panoraamakuvia Näsijärven vedenpinnasta. Myös valon näkyväksi tekeminen on hänen tuotantonsa keskiössä.
Vuonna 2009 valmistuneet sarjat nimeltään Minä olen I, 2006 ja Minä olen II, 2009 käsittelivät oivaltavasti minuuden ongelmaa, ihmisen kasvua ja muutosta. Pirilä muuntelee eri tavoin – muun muassa 1800-luvulla kehitellyillä tieteellisillä kuvantamiskeinoilla – itse ottamiaan valokuvia koululapsista, jotka kasvavat projektin aikana 8-vuotiaista 16-vuotiaiksi. Yhdysvaltalainen Richard Linklater tutki samankaltaista problematiikkaa paljon kansainvälistä huomiota saaneessa elokuvassaan Boyhood (2014), jossa hän kuvasi tietyn pojan kasvua 6-vuotiaasta 18-vuotiaaksi. Pirilän projektin kiehtova lopputulos ei jää mitenkään jälkeen yhdysvaltalaisen elokuvantekijän voimannäytöstä. Ajallinen syvyys aukeaa aivan omalla tavallaan niissä teoksissa, joissa Pirilä on puolestaan hyödyntänyt löytämiään vanhoja valokuvia. Vuosina 2012–2013 toteutetussa Milavida-sarjassa herätetään eloon Tampereen Näsinlinnan palatsin tiloihin liittyviä muistoja. Muistot keriytyvät auki vähitellen kuin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissa ikään.
Marja Pirilä on valmistunut valokuvaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1986 ja samana vuonna myös biologian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Pirilän teoksia on ollut näyttelyissä Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Aasiassa. Teoksia on myös useissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.
Aikuiskasvatustieteen professori Jyri MannineNTutkija ja kansansivistyksen puolestapuhujaJyri Manninen on toiminut elinikäisen oppimisen hyväksi jo useiden vuosikymmenien ajan. Hän on toiminut vapaan sivistystyön tutkimiseen ja kehittämiseen liittyvissä tehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla. Mannisen tieteellinen tuotanto käsittelee nimenomaan sekä vapaaseen sivistystyöhön että aikuiskasvatukseen liittyvää problematiikkaa. Aikuisiällä oppiminen, oppimisympäristöt, yliopistopedagogiikka sekä koulutuksen vaikuttavuuden arviointi ovat olleet hänen tutkimustensa keskiössä.
Manninen on pyrkinyt kehittämään erilaisia oppimisympäristöjä ja pedagogisia lähetysmistapoja, jotka auttaisivat aikuisopiskelijoita oppimaan niin uusia taitoja kuin uusia ajattelutapojakin. Useissa julkaisuissaan hän on selvittänyt erilaisten pedagogisten lähestymistapojen mahdollisuuksia, esimerkiksi sulautuvan oppimisen ympäristöjä eli perinteisen ja virtuaalisen oppimisympäristön moderneja yhdistelmiä. Tuoreimpiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluu ikääntymisen ja vanhenemisprosessien vaikutuksen tutkiminen elinikäisen oppimisen pedagogisena haasteena. Vuosina 2015–2019 toteutettu laaja Opinsauna-projekti pyrki kehittämään harrastepohjaista aikuisopiskelua erilaisista sosiaalisista ja kulttuurisista taustoista tulevien aikuisten aktivoimiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kunnioitettavana päämääränä oli integraation ja yhteisöllisyyden tunteen parantaminen.
Jyri Manninen on toiminut Joensuussa ja Kuopiossa sijaitsevan Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professorina vuodesta 2008. Laajasti arvostettu tutkija on nostanut huomattavalla tavalla esille kansansivistyksen tärkeää roolia tietojen ja taitojen lisäämisessä, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä sekä kansalaisten aktivoinnissa.
Pohjois-Euroopan ja Baltian kielten professori Anneli Sarhimaa
Vähemmistökielten tutkija ja yhteiskunnallisen keskustelun virittäjÄAnneli Sarhimaa on merkittävä Pohjois-Euroopan monikielisyyden ja vähemmistökielten tutkija. Avarakatseisella ja analyyttisellä työllään hän on edistänyt Pohjois-Euroopan vähemmistökieliä koskevaa kielisosiologista ja kieliyhteisölähtöistä tutkimusta. Hänen tutkimustensa keskiössä ovat karjalan kieli ja Suomen karjalankielisten tulevaisuudennäkymät. Tutkimukset pohjaavat vahvaan kentän tuntemukseen ja työskentelyyn karjalaisyhteisön parissa. Näin Sarhimaa on tuottanut runsaasti uutta tietoa Suomen karjalaisista. Samalla hän on osoittanut suuria puutteita Suomen tämänhetkisessä kielilainsäädännössä. Hänen tutkimustyöhönsä perustuvaa kokonaisvaltaista tietoa hyödynnetäänkin sekä akateemisissa että yhteiskunnallisissa yhteyksissä.
Vähemmistökielisiä yhteisöjä koskevat kysymykset heijastavat yhteiskunnassa vallitsevaa kielipolitiikkaa laajemminkin. Sarhimaan keskeisiin ansioihin kuuluu korjaavien keinojen kehittäminen kulttuurisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Toiminnallaan hän on edistänyt merkittävästi keskustelua vähemmistökielistä ja kieliyhteisöistä, avartanut keskustelussa käytettävää käsitteistöä ja antanut näin mallia sekä tutkijoille että suomenkarjalaiselle yhteisölle.
Anneli Sarhimaa on ansioitunut määrätietoisena monialaisen tieteentekemisen ehdoilla toimivana tutkijana sekä tutkimuksen organisoijana ja verkostoijana. Sarhimaa on Mainzin yliopiston Pohjois-Euroopan ja Baltian kielten professori Saksassa. Hän on työskennellyt Mainzissa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja edesauttanut suuresti suomalaisen kulttuurin näkyvyyttä Keski-Euroopassa.
100 vuotta suomalaisen kulttuurin hyväksi
“Alfred Kordelinin säätiön historia on poikkeuksellinen kuten tuore historiateos osoittaa. Vuonna 1917 murhatun Kordelinin viimeinen tahto oli suomalaista tiedettä ja kulttuuria tukevan säätiön perustaminen. Säätiö on jakanut apurahoja keskeytyksettä vuodesta 1920 lähtien, jopa sotienkin aikana”, toteaa Alfred Kordelinin säätiön toimitusjohtaja Erik Båsk.Alfred Kordelinin palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena ja kannustuksena suomalaisen kulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Palkinnon voi saada yksityishenkilö tai yhteisö ja se jaetaan nyt kahdettakymmenettä kertaa. Kordelinin säätiön hallitus valitsee palkinnonsaajat tieteen, kirjallisuuden, taiteen ja kansanvalistuksen jaoston esityksestä.
Alfred Kordelinin säätiö on yksityinen, yleishyödyllinen säätiö, joka tukee tiedettä ja kulttuuria. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan myöntämällä apurahoja ja palkintoja tutkijoille, taiteilijoille ja kulttuurin kentällä toimiville yksityishenkilöille, työryhmille ja yhteisöille. Säätiö jakaa vuosittain noin viisi miljoonaa euroa apurahoina ja palkintoina.
Lisätiedot:
Erik Båsk, toimitusjohtaja
Alfred Kordelinin säätiö
puhelin 040 825 8071